Hevosenleikkiä, epilogi

Sami katseli, kun Siiri ravasi Calistalla kirkkaasti valaistulle ratsastusareenalle ja taputti muun yleisön mukana. Ratsukko oli johdossa ensimmäisen kierroksen jälkeen ja heillä oli nyt mahdollisuus voittaa World cup-luokka ensimmäistä kertaa, tätä ennen paras sijoitus oli viime syksynä Oslosta neljäs sija. Nyt sekä Siiri että Calista olivat huippuiskussa, Sami kyllä tiesi, että ei sekään tarkoittanut varmaa voittoa. Satoja kisoja seurattuaan hän oli oppinut, että puomit saattoivat pudota lähes olemattomasta hipaisusta.

Hän nojasi areenaa kiertävään reunukseen ja seurasi miten Siiri nosti laukan. Pikimusta tamma syöksyi vauhdikkaasti yli lähtölinjan ja kohti ensimmäistä estettä. Calista oli nopea ja Siiri valitsi kaikista lyhyimmät reitit joka esteelle. Sami tunsi omankin pulssinsa lähestyvän maksimisykettä radan lähestyessä loppuaan, enää kaksi estettä ja vajaa 40 sekunnin rata olisi valmis. Vihellys yleisöstä yltyi ja Calista ponnisti viimeiselle esteelle. He olivat suorittaneet radan puhtaasti ja nyt aika olisi se joka ratkaisisi voiton. Sekä Samin että Siirin katseet olivat kiinnittyneet valtavaan tulosmonitoriin kentän yläpuolella ja koko halli tuntui odottavan lopullista aikaa.

Kun Siirin nimi ilmestyi tuloslistan kärkeen, Sami tuuletti riemuissaan. Hän oli niin onnellinen Siirin puolesta ja ylpeä tämän suorituksesta. Kentällä Siiri silitti Calistan kaulaa ja vilkutti hurraavalle yleisölle. Sami odotti malttamattomana porttien luona, kun Siiri ratsasti rauhallisessa käynnissä pois kentältä. Sami tarttui Calistan ohjista ja Siiri laskeutui suoraan hänen käsivarsilleen. Välittämättä ympärillä pyörivistä ihmisistä Sami suuteli Siiriä lyhyesti.

- Me voitettiin, Siiri hihkui, kun hän kietoi kätensä vielä tiukemmin miehensä ympärille.
- Mä huomasin, onnea kulta! Sami vastasi.

Sami vetäytyi syrjemmälle ja päästi muutkin onnittelemaan Siiriä. Samalla hän alkoi valmistella Calistaa palkintojenjakoa varten.
Hän katseli onnesta pakahtuen, kun Siiri ratsasti voittajaseremoniaan koko joukon ensimmäisenä. Siiri ansaitsi tämän kaikkien niiden kovien työntäyteisten vuosien, epäonnisten kisojen ja hevosten loukkaantumisten jälkeen. Sami luuli, että hetki ei voisi tästä enää muuttua hienommaksi, mutta kun Maamme-laulu alkoi soida suurella areenalla, hän joutui pyyhkäisemään epämääräisen vesitipan silmäkulmastaan.

Siiri laukkasi kunniakierroksen jälkeen ulos kentältä ja Sami otti Calistan hoteisiinsa niin, että voittaja pääsisi pian lehdistötilaisuuteen. Tottuneesti Sami hoiti tamman kuntoon kotimatkaa varten, ei hän normaalisti ollut mukana Siirin kisamatkoilla, mutta nämä kisat olivat 's-Hertogenboschissa eli riittävän lähellä tallia, jossa he molemmat olivat töissä, joten Sami oli päässyt mukaan. Oli käynyt tuuri, että hän oli saanut olla todistamassa Siirin ensimmäistä suurta voittoa.

Sami vilkaisi kelloaan ja toivoi, että Siiri tulisi pian, myöhäiseksi venynyt ilta alkoi jo painaa silmäluomia. Hän nojasi hevosauton seinään ja haisteli kevätsateen raikastamaan ilmaa. Tuntui uskomattomalta, että kotopuolessa oli vielä metrinen hanki. Tai koti oli vähän vaihteleva käsite, juurethan hänellä oli Suomessa, mutta kymmenen vuotta Saksassa, Sveitsissä ja nyt Hollannissa olivat vieroittaneet hänet siitä pikkukylän arjesta. Hänen kotinsa oli kuitenkin Siirin rinnalla, maa, kieli tai valuutta olivat toissijaisia.

Mietteliäänä hän pyöritteli kultaista sormusta vasemmassa nimettömässään ja hymyili muistolle siitä miten oli kosinut Siiriä. He olivat viettäneet viime joulun Siirin vanhempien luona Katajamäen tilalla. Hän oli perinteitä noudattaen pyytänyt Jussilta tämän tyttären kättä ja luvan saatuaan järjestänyt romanttisen retken Siirille samaiselle laavulle, josta heidän yhteinen tarinansa oli alkanut. He tosin olivat ajaneet sinne autolla ja ilta-aikaan, niin että taivas oli ollut täynnä tähtiä. Hänen polvistuessaan Siirin eteen tämä oli menettänyt puhekykynsä ja vain pystynyt nyökyttelemään vastaukseksi. Se oli ollut epäilemättä hänen elämänsä parhain hetki. Toisinaan hän ajatteli teini-ikäistä itseään, sitä Samia, joka oli ollut täysin hukassa itsensä ja maailman kanssa. Vaikka joku olisikin sanonut, ei hän olisi silloin voinut uskoa kuinka hyvä hänen elämästään tulisi.

- Anteeksi, että kesti. Kaikki oli niin hirveän kiinnostuneita mun sanomisista ja lopulta mun teki mieli juosta kirkuen pihalle koko tapahtumasta, Siiri selosti etäämpää ja käveli reippaasti Samin luokse.
- Totta hitossa niitä kiinnostaa mitä voittajalla on sanottavanaan, Sami totesi suukotettuaan Siiriä. – Seuraavaksi sitten olympiakulta vai oliko MM-kisat ensin?
- Äh, nautitaan nyt ensin tästä voitosta rauhassa.
- Oho, mitäs sulle on tapahtunut?
- Tuota voittoa ei voi kukaan enää viedä multa, mutta tiedä sitten tuleeko niitä kultamitaleja koskaan. Parempi iloita kunnolla tästä, kuin olla miettimässä heti seuraavaa tavoitetta.

Pari kiipesi hevosauton hyttiin ja Sami käynnisti moottorin. Siiri vastasi muutamaan onnitteluviestiin ja työnsi puhelimen taskuunsa.

- Joko sun vanhemmat soitti? Sami kysyi.
- Oli ne yrittänyt, mutta mä soitan huomenna, koska ne on nyt jo nukkumassa. Pitää yrittää tavoittaa isä, äiti muistaa onnitella korkeintaan sivulauseessa ja sitten aletaan vääntää kättä niistä kesähäistä, hän huokaisi.
- Matiaksen ja Venlankin häät olivat niin mukavat, niin totta kai me halutaan kuopukselle järjestää samanlaiset. Kutsutaan vain 200 lähintä sukulaista ja kyläläistä, ei siitä ole ollenkaan vaivaa, Siiri matki onnistuneesti äitiään.
- Sä saat päättää, mulle riittää ihan vaan se, että mä saan sut vaimokseni, Sami sanoi ja sai Siirin hymyilemään.

Siiri keskittyi katsomaan valkoisen keskiviivan juoksua ja eli iltaa uudelleen. He olivat voittaneet! Molemmat radat olivat olleet teknisesti vaativia, mutta Calista oli suoriutunut niistä täydellisesti. Hän saattoi vain ihailla mustan tammansa venymiskykyä, 14-vuotiaana siitä löytyi vielä uusi vaihde. Siiri oli suunnitellut, että jos kaikki sujuisi hyvin, hän kilpailisi Calistalla vielä kaksi kautta ja sen jälkeen tamma saisi jäädä siitokseen.

Siiri oli edennyt Triomf-myyntitallin pääratsuttajaksi ja sain ratsastettavakseen tallin parhaimmat hevoset. Miinuspuolena oli se, että hevonen saatettiin myydä alta koska tahansa. Toisinaan he Samin kanssa haaveilivat oman kilpa-ja myyntitallin perustamisesta, mutta toistaiseksi tuntui turvallisemmalta olla pelkästään palkollinen.

Onnellisena hän käänsi katseensa Samiin ja oli kiitollinen siitä, että mies oli ollut mukana todistamassa tätä voittoa. Kaikki nämä vuodet Sami oli tukenut häntä herkeämättä, jopa silloin kun Siiri itse oli ollut valmis heittämään pyyhkeen kehään. Hymyillen hän katseli Samin tuttua profiilia, tämä oli antanut hiustensa kasvaa ja Siiristä oli ihanaa kuinka hiusten latvat kaartuivat takin kauluksen ylle. Hän siirsi katseensa Samin käsiin, jotka rennosti pitivät kiinni ratista. Miehen sormet olivat pitkä ja kädet työn kovettamat, hän oli ehdottomasti loistava kengittäjä, mutta oli noin muutenkin erittäin taitava käsistään. Erittäin taitava. Siiri tunsi halun syttyvän sisällään ja voiton tuoma humaltuminen vain vahvisti tunnetta.

- Meidän pitää juhlia tätä voittoa, Siiri sanoi venytellen.
- Tietysti, meillähän on vielä se Katharinalta ja Philippiltä joululahjaksi saatu samppanjapullo jääkaapissa, poksautetaan se, Sami vastasi.
- Mulla oli kyllä mielessä ihan jotain muuta, Siiri vihjaisi. Sami vilkaisi pikaisesti Siiriä ja valaistui.
- No kotiin on enää vajaa 70 kilometriä.
- Tai sitten me voitaisiin pysähtyä tienvarteen, Siiri kuiskasi ja sai Samin suun loksahtamaan auki. - Ennen kuin me on ajettu tallille, saatu siellä kaikki kuntoon ja ajettu vielä kotiinkin, ollaan molemmat niin loppu, että jaksetaan vain kaatua sänkyyn ilman mitään ylimääräistä huvia, Siiri jatkoi järkeillen.
- Mites hevoset?
- Ehkä ne kestää kahden minuutin pysähdyksen, Siiri heitti virnistäen.
- Minä sulle vielä sen kaksi minuuttia näytän, Sami murahti ja laittoi vilkun päälle.

Siiri oli Samin sylissä jo ennen kuin hän sai vaihteen vapaalle. Huulet hakeutuivat ahnaaseen suudelmaan ja kädet hamuilivat paljasta iho vaatteiden alta. Siiri vangitsi Samin kasvot käsiensä väliin ja katsoi silmiin, jotka olivat yhtä tutut kuin hänen omansa.

- Kiitos. Ihan kaikesta. En olisi ikinä päässyt näin pitkälle ilman sinua, hän kuiskasi.
- Minä rakastan sinua, Sami sanoi karheasti ja silitti Siirin hiuksia hellästi.
- Ja minä sinua.

Samin kädet siirtyivät hamuamaan Siirin farkkujen vetoketjua, eikä sanoja enää tarvittu.