Minttu ravasi halukkaasti pääty-ympyrällä puomien yli, oli lauantainen estevelmennus Annikan tallilla.
- Siiri muista säilyttää ulko-ohjan tuki, Nea yritä saada Pontius
hereille, Niklas rentouta hartiat ja Kata ei päästä Neferiä ryntäämään,
Annika antoi ohjeita ympyrän keskeltä.
Siiri tiesi, että tänään hänen pitäisi ottaa tunnista kaikki irti, tämä
olisi viimeinen valmennus ennen torstain Helsinki International Horse
Show-kilpailua. Minttu oli tuntunut kuuliaiselta jo tunnin alun
väistöistä ja taivutuksista lähtien. Ratsukot vaihtoivat suuntaa
ympyrällä ja ravasivat nyt oikeaa kierrosta. Ilmeisesti Annika oli
tyytyväinen puomeihin, koska he saivat käskyn siirtyä käyntiin.
- Siiri saa aloittaa, eli kulmassa nostatte laukan ja ratsastatte
pitkällä sivulla olevan kavalettisarjan yhdellä laukka-askeleella.
Tyttö ratsasti Mintun kulmaan ja nosti laukan, hevonen hyppäsi kevyesti neljä pikkuestettä.
- Muista rentous, Annika kommentoi ja käski Katan seuraavaksi.
Koko ryhmä hyppäsi kavaletit kahdesti, jonka jälkeen hevoset saivat
kävellä pitkin ohjin. Viimeisenä harjoituksena oli muutaman esteen
muodostaman radan ratsastaminen. Tällä kertaa Nea sai aloittaa, alussa
oli helppo pysty, loiva käännös vasemmalle ja puna-valkoinen okseri,
josta suhteutettu väli sarjalle ja viimeisenä lankkueste. Siiri piti
Mintun liikkeessä ja seurasi sivusilmällä Nean ratsastusta. Viimein tuli
Siirin vuoro, hän ratsasti laukassa voltin ja suuntasi ensimmäiselle
esteelle. Siiri malttoi mielensä ja antoi Mintun tulla vähän vapaammin
esteelle, pysty ja okseri ylittyivät sulavasti, sarjalla heidän
lähestymisensä jälkimmäiselle esteelle epäonnistui ja Minttu ponnisti
liian kaukaa. Takakavio kolahti puomiin, mutta se ei pudonnut. Siiri
terästäytyi entisestään ja radan viimeinen este onnistui hienosti.
- Sarjalla sä otit liikaa kiinni ja hevonen sekaantui rytmissä, alku ja
loppu meni ihan hyvin, Annika antoi palautteen heti radan jälkeen.
Hyppyjen jälkeen ratsastajat antoivat hevostensa kävellä vapaasti.
- Tehän olette kaikki aikaisemminkin kisanneet Areenalla? Kaukalo on
pieni, muttei mahdoton. Kisapäivään valmistaudutte tutulla rutiinilla ja
vaikka teitä jännittää, pitäkää hevoset rauhallisina. Siellä on
pikkaisen enemmän hurlumheitä kuin meidän tallikisoissa. Radalla olette
rentoja ja pidätte hyvän rytmin yllä. Teette parhaanne, se riittää,
Annika luennoi kentän keskeltä. – Ja tietysti olis kiva, jos joku pääsis
palkinnoille, niin kehtaisin tunnustaa, että olette mun oppilaita,
opettaja vielä lisäsi ilkikurisesti hymyillen.
Siiri kiiruhti vaihtamaan Mintun tilalle Leevin. Oona, eräs
ratsastuskoulun hevosenhoitajista, auttoi häntä laittamaan Leevin
kuntoon ja lupasi hoitaa Mintun riisumisen. Siirin äiti, joka heidät oli
kuljettanut paikalle, istui lämpimässä tallikahviossa. Marja toimi
mielellään trailerin kuljettajana, mutta jätti hevosten käsittelyn sen
osaaville.
Maneesissa Siiri ponnisti Leevin selkään ja liittyi jonon jatkoksi lämmittelyyn.
- Tänään perehdytään erityisesti lähestymisiin, mutta lähdetäänpä ravilla liikkeelle.
Ravissa Annika korjasi jokaisen istuntaa, mutta pian ryhmä aloitti
maapuomien ylityksen. Leevi oli Minttua selvästi herkempi ja saadakseen
sen kulkemaan oikein piti Siirin itse ratsastaa virheettömästi.
- Siiri ole tarkkana pidätteiden kanssa, ei liikaa. Lotta rentouta kättä
ja älä unohda ulko-ohjan kunnollista tukea. Nea varmista, että
puolipidätteet menevät läpi. Niklas lisää vauhtia.
Annika höykytti oppilaita aikansa puomityöskentelyllä, otsat hiestä
helmeilevinä he saivat viimein antaa hevosten rentoutua käynnissä.
Lyhyen tauon jälkeen ryhmä pääsi hyppäämään, kentällä oli yksi kahden
pystyn sarja ja okseri. Siiri sai komennuksen aloittaa, hän nosti laukan
lyhyellä sivulla ja ohjasi kohti ensimmäistä estettä. Leevi laukkasi
innokkaasti kohti estettä, vähän liiankin innokkaasti, Siiri mietti ja
yritti pidätellä ratsuaan. Hermostuneena Leevin pysähtyi kokonaan ja
Siiri tuiskahti hevosen kaulalle.
- Sä päästit Leevin kaahottamaan jo tuolta kulmasta, otit liikaa kiinni
ennen estettä, joten siitä kielto. Mä olen kyllä Siiri niin onnellinen,
että sä sait tämän hevosen. Se ei anna mitään anteeksi, mutta kunhan
tässä talven aikaan saadaan teidän säädöt kohdilleen, niin ensi kesänä
te putsaatte palkintopöydät mennen tullen. Otapa uusiksi, Annika sanoi.
Naama punaisena Siiri nosti laukan, piti huolen, ettei tempo kohonnut
liikaa ja ylitti sarjan puhtaasti. Pian oli aika siirtyä loppukäyntiin
ja Annika antoi tämän ryhmän HIHS-kilpailijoille samat ohjeet kuin
edelliselle kokoonpanolle. Siiri ei osallistuisi Leevillä vielä näihin
kisoihin, ratsukolla ei ollut tarvittavia näyttöjä ja muutenkin
kisaaminen kannatti aloittaa vähän pienemmistä ympyröistä.
Kotiin päästyään Siiri ei oikein tiennyt mitä olisi tehnyt, Minttu ja
Leevi oli jo ratsastettu ja Calistalla oli vapaapäivä. Isä ja Matias
olivat Lappeenrannan V75-raveissa, Päivi ajamassa harjoituslenkkiä ja
äiti korjasi sisällä kokeita. Ensimmäistä kertaa tyttö toivoi, että Sami
olisi tallilla. Hän olisi voinut pitää Samille ratsastustunnin ja
pojasta olisi ollut seuraa iltapäiväksi. Viime aikoina hän oli
huomannut, että tämä ymmärsi muistakin kuin mopoista ja toisinaan oli
ihan hauskakin. Viimein hän keksi lähteä puhdistamaan varustearkkuaan
torstaita silmälläpitäen.
Sunnuntaina Sami ilmestyi tallille puolen päivän jälkeen, Siiri harjasi käytävällä seisovaa Calia.
- Oot selvinny, tyttö tokaisi ja siirtyi harjaamaan hevosen toista puolta.
- Moi sullekin, ei musta eilen olisi tallille ollut. Hyvät bileet, olisit sinäkin tullut, Sami sanoi haukotellen.
Siiri tyytyi vain tuhahtamaan ja katsoi nyt kunnolla poikaa.
- Taisi olla aika kiihkeetä, iskitkö jonkun Twilight-fanin? Siiri kysyi suupielet nykien ja nyökkäsi pojan kaulaa kohti.
Sami tunsi poskiensa punehtuvan ja muisti kaulaa ja leukaa koristavat
fritsut, pitäisi varmaan jatkossa jättää ne kiihkeimmät pissikset
väliin. Samaan aikaan Matias saapui lenkiltä Veeruskan kanssa.
- Moi! Oliko hyvät bileet? Veditkö kunnon pleksit? Matias tiedusteli uteliaana.
- Ei siellä ainakaan ruokaa tarjottu, Samikin on yritetty syödä elävältä, Siiri ilmoitti ennen kuin poika ehti suutaan avata.
Matias katsoi tarkemmin Samia ja virnisteli tämän mustelmille.
- Kenet löysit? Oliko kuumakin tapaus?
- Yks Jonna vaan, Sami mutisi.
- Oi niitä aikoja! Mäkin muistan yhden kerran, kun yläasteen discossa
vietin hyvin läheisen illan rinnakkaisluokkalaisen Sannan kanssa.
Fritsuja oli kaula täynnä ja poskessakin muutama, Matias muisteli autuas
hymy kasvoillaan.
- Aamupalalla isä vittuili armottomasti niistä jäljistä, mutta mun
ihanan viaton pikkusiskoni Siiri kysyi: ”Matias, kuka sua on heitellyt
mustikoilla?”
Pojat räjähtivät nauruun ja Siiri tunsi vuorostaan poskiensa punehtuvan.
- Maria siinä valisti siskoaan, että mitä ne jäljet on. Siiri tosin sen
jälkeen puhui firtsuista, Matias vielä jatkoi juttuaan silmiään
pyyhkien.
Siiri loi myrkyllisen katseen veljeensä ja lähti hakemaan Calistan
satulaa, mokomat idiootit saisivat nauraa ihan vain keskenään. Siiri sai
hevosensa nopeasti satuloitua ja samalla sulki korvansa poikien
jutustelulta. Siiri lähti taluttamaan tammaa ulos, kun Sami huikkasi
hänen peräänsä:
- Mites mun ratsastus? Onko sulla tänään aikaa?
- Laita Pate valmiiksi vartin yli kahdeksi niin katsotaan.
Kuten aina Siiri unohti kiukkunsa istuutuessaan hevosen selkään, hän
ohjasi Calin kentälle ja seuraava tunti vilahti ohi kuin siivillä hänen
keskittyessään perusratsastamiseen. Sami talutti Paten ulos tallista
tasan viisitoista yli kaksi, Siiri oli tulossa kentältä Calistan kanssa
ja huikkasi Samille ohjeet:
- Hyppää vaan selkään ja mene kentälle kävelemään, mä tulen kohta.
Siiri ilmestyi jonkun ajan kuluttua takaisin kentälle ja kipusi aidalle istumaan.
- Kokoa ohjat käsiin ja nosta harjoitusravi.
Seuraavat kaksikymmentä minuuttia Sami ratsasti voltteja, ympyröitä ja
kiemurauria käynnissä, ravissa ja laukassa. Loppukäynnin aikana Siiri
antoi palautetta:
- Sehän alkaa jo etäisesti näyttää ratsastukselta, ensi viikosta voidaan
kokeilla esteitä. Tai oikeastaan pelkkiä puomeja, jos haluat.
- Tietysti kokeilen, Sami sanoi ja taputti tyytyväisenä Paten kaulaa.
Osa 12
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti