keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Hevosenleikkiä, osa 12

Maanantaina Sami aukaisi tallin oven ja pysähtyi hämmentyneenä. Tuntematon mies puuhasi Sennan kavion kimpussa ja betonisella lattialla oli outoja lastuja.
- Terve Sami, Jussi tervehti kauempaa käytävältä. – Siiri on just ratsastamassa ja Matias ajamassa Colbya, mutta tule peremmälle näet oikein hevosmiehen työssään, Jussi jatkoi.
Sami sulki tallin oven ja asteli käytävää eteenpäin, pitkä ja roteva mies oikaisi selkäänsä.

- Kyllähän noita tallityttöjä löytyy joka kulman takaa, mutta pojat on aika harvassa. Vai onko tämä Jussi sun seuraava ohjastajatähtesi?
- Ei tämä ymmärrä ravurien päälle, meiän Siiri sitä on opettanut ratsastamaan, mutta kätevästi se tekee kaikenlaista tallihommaakin, Jussi huikkasi karsinasta.
- Päivää vaan, minä olen Ahosen Tapsa, kengittäjä, mies sanoi ja nyökkäsi Samille.
- Heikkisen Sami, poika esitteli itsensä.
- Niin joo, Kallen poika. Katoinkin, että jotain tuttua sinussa on. Tulepa tänne, jos et ole ennen nähnyt miten hevonen kengitetään.

Sami siirtyi Sennan taakse ja katseli miten Tapsa tottuneesti nosti jalan ylös ja alkoi naputtaa kenkää kiinni vasaralla. Sami irvisti ja hänen oli pakko kysyä.

- Eikö tuo satu hevoseen?
- No mitäpä luulet? Seisoisiko se näin rauhallisena jos tämä sattuisi, Tapsa hörähti. – Kaviot on kato sarveisainetta, ihan samaa mitä sinunkin kynnet ja hiukset, ei kai niidenkään huoltaminen tunnu sinusta miltään.

Sami nojasi karsinan oveen ja katseli kiinnostuneena miten Tapsa kengitti Sennan loppuun, seuraavana vuorossa oli Hipsu. Tapsa ja Jussi palasivat kengittäjän autolta puhuen tamman kengistä. Kumartuneena hevosen etujalan puoleen mies selitti samalla Samille.

- Tällä hevosella on vähän hassu ravi ja me yritetään nyt kengityksellä vähentää sen jalkojen kolhimista toisiinsa.
- Voiko niinkin tehdä? Eikös ne ole kaikki kengät samanlaisia rautarinkuloita, Sami ihmetteli.
- Kaukana siitä, tietysti on ihan terästä, mutta myös alumiinia, jos halutaan lisää vauhtia. Löytyy jopa muovista tehtyjä kenkiä, mutta ne on vielä aika uutta. Ja sitten näitä painotellaan ja vuollaan kaviota, että saadaan jokaiselle hevoselle optimi asento jalkoihin. Ja toivotaan nopeutta siinä sivussa.

Siiri oli palannut ratsastamasta ja tuli jututtamaan Tapsaa.
- Joko arvelet, että pitäisi alkaa mun hevosille hokkeja laittamaan?
- Ainahan se parempi on, että ovat vähän aikaisemmin kuin että ne ensimmäisillä liukkailla katkovat jalkansa.
- Mulla on vielä Mintun kanssa yhdet kisat ja ei kai se talvi ihan vielä tule, marraskuun ensimmäisellä viikollahan se on muutenkin kengitys edessä niin hokittaa sitten, vai?
- Kyllä se mulle vaan passaa, Tapsa vastasi ja löi viimeisen naulan Hipsun kenkään.

Siiri kääntyi Samin puoleen ja kysyi tämän aikataulua.

- Mä haluaisin kyllä vielä seurata tätä, jos siitä ei mitään haittaa ole, poika ehdotti.
- Voinhan mä tässä vaiheessa ottaa Calin ratsastettavaksi, katsotaan sitten niitä esteitä.
Hipsu oli vaihtunut Randyyn ja Sami keskittyi kuuntelemaan Tapsan luentoa kengityksen historiasta.

Kun kengittäjä oli lähtenyt tallilta, malttoi Samikin lähteä ratsastamaan.

- Ja hidasta käyntiin, Siiri kailotti kentän keskeltä.
- Aloitetaan ihan näillä puomeilla, joissa voit turvallisesti oppia miten estettä lähestytään ja ylitetään. Eli pitkän sivun alkaessa nostat ravin, muista tasainen tempo. Ohjaat Paten keskelle puomia ja muistat myödätä puomin kohdalla.

Sami yritti taas parhaansa mukaan noudattaa opetusta, mutta oli kieltämättä vähän pettynyt. Hän oli odottanut ihan oikeaa hyppäämistä. Muutaman kerran hän oli seurannut miten Siiri ratsasti isojen esteiden yli niin vaivattomasti, hän oli odottanut tältä tunnilta samaa. Tämä puomien yli ravaaminen ei tuntunut oikeastaan miltään. Siiri patisti ratsukkoa parantamaan kerta toisensa jälkeen, hetken Pate sai kävellä pitkin ohjin ja tyttö muokkasi puomien välejä.

- Muuten sama kuin äsken, mutta nyt tuut nämä laukassa.
Laukkaaminen oli pojasta mukavaa ja Patekin tuntui nauttivat vauhdista. He ratsastivat puomit laukassa muutamaan kertaan.

- Pääsitkö jyvälle? Siiri kysyi, kun Sami antoi ruunan kävellä.
- Joo kai, vaikka mä olen vähän pettynyt, etten saanut ihan oikeasti hypätä.
- Vai semmosta, Siiri virnisti. – Mä olen tänään kiltillä päällä, joten mä rakennan pienen ristikon ja saatte sen tulla kerran.

Sami seurasi miten Siiri nosti puomit kanistereiden päälle ja pieni este oli valmis.

- Ihan samoin kuin edellä, tulet ravia hyvässä temmossa, esteellä olet kevyessä istunnassa ja vaikka ihan työnnät käsiäsi kuolaimia kohti, ettet vaan jää suusta roikkumaan.
Sami käänsi estettä kohti ja Pate ravasi tarmokkaasti korvat pystyssä. Kevyt istunta ja älä roiku suusta, poika hoki itselleen. Este lähestyi ja Sami tunsi miten Pate ponnisti ristikon yli.

- Ja hidasta käyntiin, tyttö huusi kentän reunalta.
- Toivottavasti olet nyt tyytyväinen. Käyntiä taas pitkin ohjin se parikymmentä minuuttia, mä meen laittaa jo Minttua kuntoon.
Sami jäi tyytyväisenä kiertämään kenttää.

Osa 13

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti