- Huomenta, jännittääkö? äiti kysyi.
- Huomenta, ei pahemmin, Siiri vastasi.
Aamiaisen jälkeen hän kiiruhti talliin, Siiri ruokki hevosensa ja tarkisti, että varustearkussa oli varmasti kaikki tarvittava. Yhdessä Matiaksen kanssa he raahasivat varustearkun traileriin ja kun Minttu oli saanut aamiaisensa rouskutettua, Siiri talutti kimon tallin käytävälle ja alkoi kietoa sen jalkoihin kuljetussuojia. Äitikin ilmestyi tallille katsomaan joko Minttu ja Siiri alkaisivat olla valmiita.
- Otin nyt meillekin pientä purtavaa vaikka joudutaan varmaan pysähtymään jossain huoltoasemalla, Marja sanoi.
- Onko juotavaa? Siiri kysyi.
- Tosiaan, minä haen vielä jotain mukaan.
Matias oli aukaissut trailerin takaluukun ja Siiri talutti matkakuntoon pakatun Mintun autoon. Hevonen oli tottunut matkustaja ja marssi helposti vaunuun. Tyttö vielä varmisti, että heinäverkko oli kunnolla kiinni ja vettä tarjolla. Isä ja Päivi olivat keskeyttäneet tallin aamutoimet ja tulivat sanomaan hyvästit.
- Onnea matkaan, hyvin se menee, isä totesi rohkaisevasti.
- Tsemppiä ja muista, että ilman ruusuketta ei ole takaisin tulemista, Päivi totesi hymyillen.
- Joo, joo, kiitti vaan, joko lähdetään? Siiri kysyi Matiakselta.
- Äiti ei ole vielä tullut.
Siiri ja Matias menivät autoon ja isä ja Päivi lähtivät jatkamaan tallin arkea. Matiaksen oli pitänyt lähteä heille kuljettajaksi, koska äiti ei uskaltanut ajaa isoa maasturin ja trailerin yhdistelmää Kehä kolmosen sisäpuolella. Ihan hyvä niin, Matiaksesta olisi Mintun hoidossa enemmän apua kuin äidistä ikinä, Siiri tuumasi ja toivoi, että äiti viimeinkin tulisi.
Matka pääsi vihdoinkin alkamaan ja Siiri oli unessa jo ennen kylän keskustaa. Ajomatkan keskeytti yksi nopea pysähdys huoltoasemalle, lähes neljä tuntia autossa kuitenkin kului nopeasti ja Hartwall-areena häämötti jo edessäpäin. Siiri tuijotti takaikkunasta ulos sateiseen Helsinkiin ja yritti unohtaa vatsanpohjassa tuntuvan pienen jännityksen.
Minttu peruutti kiltisti vaunusta ulos ja Siiri antoi hevosen oikoa koipiaan. Tihkusateessa he kävelivät pientä mäkeä ylös, kaviot kopisivat märällä asfaltilla. Molemmat hätkähtivät, kun heidän takanaan juna kolisteli kohti Pasilan asemaa.
Sisällä areenalla oli melkoinen hyörinä, kun sisarukset alkoivat yhdessä valmistella Minttua kilpailukuntoon. Siiri vilkaisi ohi kulkevia poniratsukoita ja muisteli hymyillen ensiesiintymistään Helsinki horse show`ssa. Silloin ei ollut naurattanut yhtään, varsinkin kun hänen poninsa Leksa oli kieltäytynyt ja Siiri oli sukeltanut vauhdikkaasti keskelle okseria. Siitä oli jo kuusi vuotta ja tuon jälkeen tulokset olivat onneksi parantuneet.
Kiireisenä Siiri marssi kilpakentälle yhdessä muiden kilpailijoiden kanssa, oli aika tutustua rataan. Vaikka areena tuntui isolta kirkkaine valoineen ja lukemattomine katsojineen, itse ratsastuskenttä oli aika pieni. Ratsastajat laskivat askeleita keskittyneinä ja pohtivat parhaita reittejä omille ratsuilleen. Siiri pani merkille haastavan lähestymisen isolle okserille ja kapean pystyn, jolta varmasti tulisi pudotuksia. Samassa Annika ilmestyi hänen viereensä, vielä hetki sitten tämä oli kiertänyt rataa Niklaksen kanssa.
- Moi, onko kaikki hyvin? Miltä rata vaikuttaa? valmentaja tiedusteli.
- Matka meni hyvin, Minttu odottaa tuolla valmiina mun veljen kanssa. Rata on ihan jees, tuota okseria katselin, että siinä lähestymisen kanssa pitää olla erityisen tarkkana. Mutta ei mitenkään liian tekniseltä tai pelottavalta tunnu mikään, Siiri vastasi.
- Ihan totta, sarjalle voit tulla vähän reippaammassa tempossa, että pääsette sieltä poiskin. Tarkkana lähestymisten kanssa ja säilytä rentous niin hyvä tulee, jos sulla ei ole mitään kysyttävää menen vielä katsomaan miten Nea pärjää.
Siiri loi rataan viimeisen katseen ja tunsi itsensä levolliseksi, kilpailu menisi hyvin! Verryttelyalue oli pieni ja Siiri oli onnellinen, ettei Minttu tarvinnut sen ihmeempiä lämmittelyjä. Tietysti hän oli kävelyttänyt sen huolella, mutta nyt hän ravasi muutaman kierroksen ja sai hevosensa kuuntelemaan. Muutama hyppy ja laukkaa molempiin suuntiin ja Siiri tiesi heidän olevan valmiita. He olisivat luokan kahdeksas ratsukko, kaikkiaan lähtijöitä oli 26. Yhdessä Matiaksen kanssa he katsoivat muutaman edellisen ratsukon suoritukset, kaikki näytti normaalilta. Viimein oli aika siirtyä kentälle, kevyessä ravissa hän ratsasti Mintun taputtavien ihmisten katseiden alle.
- Ja seuraavana vuorossa on Siiri Kauppinen ruunalla Oxford Mint, kuuluttaja esitteli ratsukon.
Siiri oli jo täysin keskittynyt edessä olevaan rataan, hän tervehti tuomareita ja nosti laukan.
Ensimmäinen pysty ylittyi helposti, lievä kaarto vasemmalle ja okseri. Oikeaa laukkaa ja päädyn kautta kierto puna-valkoiselle kaksoissarjalle. Mintun kaviot rummuttivat vaaleaa hiekkaa, eikä mikään ollut niin tärkeää kuin seuraava este. Sarjan jälkeen tuli se kapea pysty, jonka Siiri oli pannut merkille, mutta Minttu ylitti sen ongelmitta. Toisessa päädyssä sininen okseri, viisi laukka-askelta Rolex-esteelle, kentän poikki ja Minttu leijaili kevyesti yli havuilla koristelluista esteestä. Seuraavana okseri ja viimeinen kaarre radan lopussa odottavalle kolmoissarjalle. Pystylle hän tuli vähän liian nopeassa tempossa, mutta este ylittyi puhtaasti, kaksi laukka-askelta ja okseri oli liian lähellä. Siiri oli varma, että hevonen kieltäytyisi, mutta urheasti Minttu ponnisti esteelle. Yleisö kohahti.
Ryhdistäydy! Ääni tytön päässä huusi ja viimeinen pysty ylittyi puhtaasti. Musiikki alkoi pauhata ja yleisö räjähti taputuksiin.
- Ja Suomen Siiri Kauppinen hevosellaan Oxford Mint ratsastaa nollaradan, joka on tässä luokassa toinen puhdas suoritus, selostaja hehkutti.
Siiri taputti Mintun kaulaa ja hidasti laukan raviin portin kohdalla. Matias on heitä loimen kanssa vastassa kunnon hevosenhoitajan tapaan.
- Hieno rata!
Siiri laskeutui alas ratsunsa selästä ja löysäsi satulavyön. Nyt pitäisi vain odottaa uusintaa.
- Melkein nukahdin vikalla sarjalla, Siiri tunnusti veljelleen.
- Aattelin lähteä hakemaan hampurilaisen, haluutko? Matias kysyi siskoltaan heidän taluttaessaan Minttua pois verryttelyalueen hyörinästä.
Samassa Annika tarttui Siiriä hihasta.
- Suurin osa radasta meni tosi hienosti, mutta aloitko sä ennen viimeistä sarjaa olla varma nollasta vai mitä tapahtui? Minttu pelasti sut täysin. Mutta nyt tyttö alat keskittyä uusintaan!
- En oikein tiedä mitä tapahtui, jotenkin se koko lähestyminen oli liian hätäistä, Siiri sanoi.
Karsinassa Siiri tarkisti, että Mintulla oli kaikki hyvin ja tarjosi hevoselle vettä. Pienen odottelun jälkeen Matias palasi paperikassin kanssa ja yhdessä he ahmivat kerrosateriat.
Suurin osa hänen tapaamistaan ihmisistä oli siinä uskossa, että estekilpailut olivat täynnä jännitystä ja glamouria, enimmäkseen se kuitenkin oli vain odottelua ja yritystä pitää sekä hevonen että itsensä vireessä. Siirin oli toki myönnettävä, että ne radalla vietettävät reilut 70 sekuntia olivat kaiken tämän vaivan arvoista.
Lopulta viimeinenkin ratsukko oli saanut perusradan suoritettua, uusintaan heistä oli selviytynyt kahdeksan. Siihen Siiri lähtisi viidentenä, koska se hypättiin käännetyssä paremmuusjärjestyksessä. Verryttelyssä Siiri ja Annika vaihtoivat ajatuksia uusinnasta ja molemmat olivat samaa mieltä: täyttä laukkaa ja lyhyitä teitä, voittamaanhan tänne oli tultu!
Siiri ja Minttu seisoivat lähtöportilla ja odottivat, että edellinen ratsukko tulisi kentältä pois. Tyttö silitti hiljaa hevosensa kaulaa ja kuiskasi sille:
- No niin poika, tehdään parhaamme.
Ratsukko ravasi areenalle ja taputukset ja kuuluttajan ääni eivät enää yltäneet Siirin korviin. Kaiken huomion vei edessä oleva rata ja valtava voitontahto.
Lähtömerkin jälkeen Siiri ratsasti ison voltin rauhallisessa laukassa ja ohjasi kohti ensimmäistä estettä, puhtaan hypyn jälkeen hän lisäsi vauhti okserille, tiukka kaarre ja hyppy. Seuraava väli oli pitkä ja Siiri kannusti Minttua entistä kovempaan lentoon, kaksoissarja ylittyi puhtaasti. Sen jälkeen Minttu kääntyi melkein paikoillaan 90 astetta ja otti vauhtia toiseksi viimeiselle esteelle. Täyttä laukkaa pitkin pitkää sivua ja yleisön viheltäessä ylittyi viimeinenkin este puhtaasti. Siiri iski toisen nyrkkinsä kattoa kohti ja vapautunut nauru karkasi hänen huuliltaan. Minttua taputtaen hän poistui kentältä.
Hän otti vastaan Matiaksen onnittelut ja kiersi verryttelyaluetta rauhallisessa käynnissä odottaen luokan tuloksia. Hänen jälkeensä startannut tyttö ratsasti puhtaan radan, mutta aika oli hitaampi. Toiseksi viimeinen ratsukko meni heidän edelleen lähes neljällä sekunnilla. Siiri tunsi pettymyksen kirpaisun ja odotti lopullista varmistusta, olisivatko he toisia vai kolmansia. Vielä luokan viimeinenkin ratsukko kiilasi Siirin ja Mintun eteen tuloslistalla, muttei voittoon.
Tutun marssimusiikin tahdissa sijoittuneet ratsukot saapuivat kentälle taputtavien ihmisten eteen. Kolmas sija oli ihan hyvä, muttei todellakaan sitä mitä Siiri oli halunnut. Himmeimmistä mitaleista ilahtuvat eivät koskaan voita kultaa, tyttö muisteli lukeneensa jostain ja se oli täysin totta. Rauhallisesti Siiri otti vastaan kilpailun sponsoreilta kättelyt ja palkinnon. Osa hevosista pyörähteli levottomina paikoillaan, mutta Minttu katseli vain tyynesti ympärilleen.
- Hyvät naiset ja herrat, seuraavana vuorossa on kunniakierros, lap of honour! kuuluttaja hehkutti ja voittajan johdolla luokan parhaimmisto kiersi rataa laukassa. Siirille riitti puolitoista kierrosta ja vain voittaja jäi laukkaamaan muiden poistuessa kentältä.
Kisakentän ulkopuolella Siiri sai osakseen muutamia onnitteluita. Hän kuitenkin inhosi kaikkea hälinää ja luovi tiensä nopeasti Matiaksen luo ja sieltä yhdessä laittamaan Minttua kuntoon kotimatkaa varten.
Osa 14
- Ja Suomen Siiri Kauppinen hevosellaan Oxford Mint ratsastaa nollaradan, joka on tässä luokassa toinen puhdas suoritus, selostaja hehkutti.
Siiri taputti Mintun kaulaa ja hidasti laukan raviin portin kohdalla. Matias on heitä loimen kanssa vastassa kunnon hevosenhoitajan tapaan.
- Hieno rata!
Siiri laskeutui alas ratsunsa selästä ja löysäsi satulavyön. Nyt pitäisi vain odottaa uusintaa.
- Melkein nukahdin vikalla sarjalla, Siiri tunnusti veljelleen.
- Aattelin lähteä hakemaan hampurilaisen, haluutko? Matias kysyi siskoltaan heidän taluttaessaan Minttua pois verryttelyalueen hyörinästä.
Samassa Annika tarttui Siiriä hihasta.
- Suurin osa radasta meni tosi hienosti, mutta aloitko sä ennen viimeistä sarjaa olla varma nollasta vai mitä tapahtui? Minttu pelasti sut täysin. Mutta nyt tyttö alat keskittyä uusintaan!
- En oikein tiedä mitä tapahtui, jotenkin se koko lähestyminen oli liian hätäistä, Siiri sanoi.
Karsinassa Siiri tarkisti, että Mintulla oli kaikki hyvin ja tarjosi hevoselle vettä. Pienen odottelun jälkeen Matias palasi paperikassin kanssa ja yhdessä he ahmivat kerrosateriat.
Suurin osa hänen tapaamistaan ihmisistä oli siinä uskossa, että estekilpailut olivat täynnä jännitystä ja glamouria, enimmäkseen se kuitenkin oli vain odottelua ja yritystä pitää sekä hevonen että itsensä vireessä. Siirin oli toki myönnettävä, että ne radalla vietettävät reilut 70 sekuntia olivat kaiken tämän vaivan arvoista.
Lopulta viimeinenkin ratsukko oli saanut perusradan suoritettua, uusintaan heistä oli selviytynyt kahdeksan. Siihen Siiri lähtisi viidentenä, koska se hypättiin käännetyssä paremmuusjärjestyksessä. Verryttelyssä Siiri ja Annika vaihtoivat ajatuksia uusinnasta ja molemmat olivat samaa mieltä: täyttä laukkaa ja lyhyitä teitä, voittamaanhan tänne oli tultu!
Siiri ja Minttu seisoivat lähtöportilla ja odottivat, että edellinen ratsukko tulisi kentältä pois. Tyttö silitti hiljaa hevosensa kaulaa ja kuiskasi sille:
- No niin poika, tehdään parhaamme.
Ratsukko ravasi areenalle ja taputukset ja kuuluttajan ääni eivät enää yltäneet Siirin korviin. Kaiken huomion vei edessä oleva rata ja valtava voitontahto.
Lähtömerkin jälkeen Siiri ratsasti ison voltin rauhallisessa laukassa ja ohjasi kohti ensimmäistä estettä, puhtaan hypyn jälkeen hän lisäsi vauhti okserille, tiukka kaarre ja hyppy. Seuraava väli oli pitkä ja Siiri kannusti Minttua entistä kovempaan lentoon, kaksoissarja ylittyi puhtaasti. Sen jälkeen Minttu kääntyi melkein paikoillaan 90 astetta ja otti vauhtia toiseksi viimeiselle esteelle. Täyttä laukkaa pitkin pitkää sivua ja yleisön viheltäessä ylittyi viimeinenkin este puhtaasti. Siiri iski toisen nyrkkinsä kattoa kohti ja vapautunut nauru karkasi hänen huuliltaan. Minttua taputtaen hän poistui kentältä.
Hän otti vastaan Matiaksen onnittelut ja kiersi verryttelyaluetta rauhallisessa käynnissä odottaen luokan tuloksia. Hänen jälkeensä startannut tyttö ratsasti puhtaan radan, mutta aika oli hitaampi. Toiseksi viimeinen ratsukko meni heidän edelleen lähes neljällä sekunnilla. Siiri tunsi pettymyksen kirpaisun ja odotti lopullista varmistusta, olisivatko he toisia vai kolmansia. Vielä luokan viimeinenkin ratsukko kiilasi Siirin ja Mintun eteen tuloslistalla, muttei voittoon.
Tutun marssimusiikin tahdissa sijoittuneet ratsukot saapuivat kentälle taputtavien ihmisten eteen. Kolmas sija oli ihan hyvä, muttei todellakaan sitä mitä Siiri oli halunnut. Himmeimmistä mitaleista ilahtuvat eivät koskaan voita kultaa, tyttö muisteli lukeneensa jostain ja se oli täysin totta. Rauhallisesti Siiri otti vastaan kilpailun sponsoreilta kättelyt ja palkinnon. Osa hevosista pyörähteli levottomina paikoillaan, mutta Minttu katseli vain tyynesti ympärilleen.
- Hyvät naiset ja herrat, seuraavana vuorossa on kunniakierros, lap of honour! kuuluttaja hehkutti ja voittajan johdolla luokan parhaimmisto kiersi rataa laukassa. Siirille riitti puolitoista kierrosta ja vain voittaja jäi laukkaamaan muiden poistuessa kentältä.
Kisakentän ulkopuolella Siiri sai osakseen muutamia onnitteluita. Hän kuitenkin inhosi kaikkea hälinää ja luovi tiensä nopeasti Matiaksen luo ja sieltä yhdessä laittamaan Minttua kuntoon kotimatkaa varten.
Osa 14
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti