Hevosenleikkiä, osa 18

Joulun lähestyessä Siiristä tuntui, että päivät kiisivät ohi kuin tavarajunan vaunut. Alkava koeviikko stressasi, pimeys laskeutui jo alkuillasta, joten pitkät maastolenkit eivät onnistuneet arkena. Hevosetkin tuntuivat kyllästyneet pelkkään kentän kiertämiseen. Terävin piikki hänen lihassaan oli kuitenkin Sami. Isän antaman siunauksen jälkeen poika oli jatkanut tallilla käymistä ihan entiseen tapaan. Siiri tarkkaili ärtyneenä miten tämä vitsaili hänen veljensä kanssa, kuunteli Päivin avautumisia, auttoi isää tallin askareissa ja kyseli kengittäjältä kaikkea mahdollista. Eikä koskaan vahingossakaan katsonut häneen päin, aivan kuin Siiriä ei olisi olemassa.

Se kohtaus tallikäytävällä oli saanut Siirin pois tolaltaan. Hän oli halunnut vain tietää, olivatko Päivin ja Matiaksen puheet olleet pelkkää kiusantekoa, mutta Sami oli iskenyt häneen kiinni kuin sika limppuun. Suudelma oli ollut tukehduttava, limainen ja hänen ensimmäisensä. Koko surkeuden oli kruunannut se, että isä ja Matias olivat todistaneet tapahtunutta. Siiri ei ollut koskaan ollut niin häpeissään. Veli oli tietysti naljaillut asiasta sydämensä kyllyydestä, mikä vain pahensi Siirin oloa. Tyttö kanavoi kaiken vihansa suoraan Samiin ja häntä ärsytti miten poika kohteli häntä kuin ilmaa, aivan kuin Siiri olisi se joka oli tehnyt jotain väärin.

Varhain aattoaamuna Siiri asteli yli hämyisen pihamaan talliin, hevoset söivät aamuruokiaan ja valjashuoneesta kuului kahvinkeittimen porina. Matias istui siellä surffailemassa netissä, Päivi oli lähtenyt eilen sukuloimaan Lappeenrantaan.
- Huomenta ja hyvää joulua! Siiri toivotti iloisena.
- Huomenta, mistäs nyt tuulee, kun olet noin pirteänä? Matias kysyi haukotellen.
- Etkö sä muka aisti tätä joulun taikaa? tyttö vastasi ja joutui jo vähän pinnistelemään tunnelman säilyttämisessä.
- Mä aistin ainoastaan kahvin puutteen ja tallin puolella käryävät karsinat, jotka odottavat putsaamista.
- Kyllä mä sua jeesaan, Siiri totesi ja kaatoi itselleen kahvia vaikka sen tippuminen oli vielä kesken.
- Mitä sä nyt menit sinne ronkkimaan, kato nyt sitä kahvia on taas joka puolella, Matias kiukutteli.
- Joku on selvästi herännyt väärällä jalalla vai etkö ole saanut tarpeeksi piparia?
- Heko-heko, eikä tartte auttaa. Sami lupasi tulla, kun kuuli, että Päivillä on loma, Matias sanoi.
Samassa he kuulivat tallin oven käyvän ja Matias vilkaisi kelloaan.

- Just ajoissa, tämä totesi hyväksyvästi ja kaatoi itselleen mukillisen.

Siiri perääntyi sohvalle istumaan ja naputti hermostuneena jalalla sementtilattiaa. Sami astui huoneeseen, tervehti Matiasta ja otti vastaan tarjotun kahvikupin. Siiri tuijotti silmät viiruina miten poika hienoisesti käänsi itseään niin, ettei heidän katseensa vahingossakaan pääsisi kohtaamaan. Tyttö olisi halunnut huutaa ja ravistella Samia, jotenkin siirtää tämän pahan olon yksin pojan harteille.

Ripeästi hän talutti Leevin ja Calistan ulos tarhoihinsa ja palasi sisään lapioimaan hevosten karsinoita tyhjäksi. Mintun hän siirsi siksi aikaa käytävälle. Siiri oli jo harjaamassa hevosta, kun pojat viimein tulivat naureskellen tallin puolelle ja aloittivat työnsä vitsaillen. Suu tiukkana viivana Siiri laittoi suitset Mintun päähän ja painui hevosensa kanssa ulos. Notkeasti hän ponnisti hevosen paljaaseen selkään ja lähti perinteiselle jouluaamun ratsastukselle. Ulkona oli vielä hämärää ja pieni pakkanen sai hengityksen huuruamaan. Sinisävyisen satumetsän läpi ratsastaessaan Siiri alkoi rauhoittua ja tunsi joulutunnelman taas löytyvän. Iloisesti kiljahtaen hän kannusti Mintun laukkaan.

Päivä oli jo valjennut, kun he viimein palasivat tallille. Tyttö vilkaisi kelloa ja arveli, että ehtisi vielä ratsastaa Leevillä, Calistalla olikin vuorossa vapaapäivä. Hän haki Leevin tarhasta ja satuloi hevosen, sillä hän ei vielä uskaltanut lähteä maastoon satulatta. Jotta maastoilu ei olisi mennyt ihan sunnuntaikävelyksi, Siiri teki pohkeenväistöjä tien puolelta toiselle ja ravissa lisäyksiä ja kokoamisia. Viimein Siiri puristi pohkeensa ruunan kylkiin ja se ampaisi laukkaan keskellä lumista peltomaisemaa. Viima löi vasten kasvoja ja tyttö painautui vasten hevosen kaulaa, mutkaa lähestyessään hän tiivisti istuntaansa ja hidasti Leevin ravin kautta käyntiin. Ohja vapaina hän antoi Leevin astella kotiin.

Saatuaan Leevin takaisin tarhaan muiden hevosten kaveriksi, Siiri asteli sisään, jossa muu perhe istui jo riisipuurolla. Ikävä yllätys oli, että myös Sami oli löytänyt tiensä pöydän ääreen. Hiljaisena Siiri lappoi puuroa punasaviseen kulhoon ja meni omalle paikalleen istumaan. Kulmat kurtussa hän lisäsi puuroonsa kanelia, sokeria ja maitoa. Isä oli äänessä ja hetken kuluttua Siiri tajusi, että tämä muisteli Paten suurinta voittoa. Muu perhe näytti kyllästyneeltä, mutta Sami kuunteli juttua innokkaan näköisenä.

 - Ruotsalainen Svartsvala oli kisan ehdoton ennakkosuosikki, peliprosentit yli yhdeksänkymmentä, suomalaisista parhaana pidettiin hallitsevaa ravikuningasta. Paten kanssa saatiin ihan kohtalainen lähtö ja jäätiin johtavan taakse. Svartsvala sai ihan rauhassa johtaa, ravikuningas Veeran Loiste oli kuolemanpaikalla ja muut ulkomaanelävät sen perässä. Takasuoralla ajattelin jo, että tämä oli tässä, hyvä jos kolmoisrahoille selvitään, mutta kaarteessa se Ruotsin kaveri alkoi käskyttää sitä hevostaan. En tiedä vieläkään mikä sille tuli, kai se jotain näyttämisenhalua oli vai yrittikö se uutta ennätystä. No kuitenkin, Svart lähti kuin hauki rannasta, mutta Loiste ei pystynyt vastaamaan yhtään ja sen takana käännettiin jo kolmoselle. Minähän iskin Patella kaasun pohjaan ja pääsin kääntämään kakkosradalle. Hetken se jo näytti, että johtaja on tavoittamattomissa, mutta jostain Pate kaivoi vielä yhden vaihteen. Ikinä ei ennen sitä, eikä sen jälkeen ole kärryillä tuntunut samalta. Tuntui, että Paten kaviot ei edes koskettaneet radan pintaa. Jumalauta me tultiin kovaa, yleisö huutaa ja johtava valjakko lähestyy, mutta niin lähestyy maalikin. Päästään tasoihin ja maali ylitetään ihan rinta rinnan. Ruotsalainen näyttää ihan myrkyn nielleeltä ja minä kiittelen Patea minkä kerkeän, hetken odottelun jälkeen meidät kuulutetaan Pohjoismaiden mestariksi maalikamerakuvan perusteella, muutamalla sentillä. Ehdottomasti urani hienoin voitto! Jussi selosti innostuneena.
- Vähän siistiä, Sami henkäisi.
- Kyllähän se vielä on noin ekan kerran kuultuna, mutta odotapa, kun sadasviideskymmenes kerta tätä samaa juttua. Alkaa se hohto jo vähän himmetä, Matias kuittasi oman lautasensa takaa.
- Poika perkele, Jussi hymähti.
- Kuinka Sami teillä vietetään joulua? Marja puuttui keskusteluun.
- Aika perinteisesti, syödään hyvin, on joulusauna ja vaihdetaan lahjat, Sami vastasi.
- Kuulostaapa kivalta, oletteko isäsi kanssa kahden vai tuleeko sukulaisia?
- Mummon kuoleman jälkeen on oltu ihan vaan kahden, poika kertoi ja otti lisää puuroa.

Pöytään laskeutui hiljaisuus. Siiri vilkaisi Samia ja tunsi pienen häivähdyksen sääliä sisällään, tämä kuulosti kovin yksinäiseltä. Siirin ajatuksiin nousi muisto, jossa poika painoi hänet karsinaa vasten peittäen suullaan hänen suunsa. Samassa säälin tunne katosi ja tilalle nousi tuttu viha. Sami vilkaisi ympärilleen ja kysyi hätäisesti:

- Millainen joulu teillä sitten on?
Marja vastasi melkein kiitollisena kysymykseen:

- Aatto ollaan ihan perheen kesken, koristellaan kuusi ja illalla jaetaan lahjat. Huomenna tulee vanhempani, Jussin äiti ja meidän sisarukset perheineen jouluaterialle, sitten onkin vähän enemmän vilinää ja vilskettä.
- Mä vihaan niitä karjuvia kakaroita, Matias kirahti.
- Joulunhan pitäisi olla hyväntahdon aikaa, vielä yöpaidassa oleva Maria naljaili veljelleen.
- Ole siinä sitten hyväntahtoinen, kun kolme kakaraa riippuu jatkuvasti lahkeessa kinuamassa taikatemppuja, pleikkarivuoroja tai jotain saatanan piiloleikkiä.
- No niin lapset, joulurauha julistetaan ihan kohta. Aika siivota suut, Marja sanoi lapsilleen nuhtelevasti.

Sami kaapi lautasensa tyhjäksi ja alkoi tehdä lähtöä.

- Hyvää joulua vaan kaikille! Mä tulen sitten tapaninpäivänä seuraavan kerran, Sami vielä totesi ja asteli eteiseen.

Siiri söi puuroaan hiljaisena ja tuijotti ulos kirkkaaseen päivään ajattelematta oikeastaan mitään. Olohuoneessa äiti alkoi laulaa tuttua joululaulua, hymyillen Siiri nousi pöydästä ja lähti koristelemaan kuusta yhdessä perheensä kanssa.

Osa 19