torstai 25. lokakuuta 2012

Hevosenleikkiä, osa 31

Siirin viikko kului Samin syntymäpäivien jälkimainingeista selviytymiseen. Hän oli huonon olon vuoksi joutunut lähtemään maanantaina kesken koulupäivän kotiin. Isästä kuopuksen ensimmäinen kännikokeilu oli ollut lievästi huvittavaa, mutta äiti oli määrännyt hänet hiihtolomalla siivoamaan koko talon. Siirin mielestä kahden päivän krapulassa oli tarpeeksi rangaistusta, mutta äidin mielestä sekin oli ollut vain oikein. Siirin oli ollut vaikeaa kohdata Samia tallilla, hävetti ihan liikaa. Tyttö oli nolona pyydellyt anteeksi käytöstään, mutta Samista koko oksennus-episodi oli jo huvittava.

Kaiken tämän ohella Siiri yritti valmistautua parhaansa mukaan lauantain valmennukseen, Annikan sijaan sen pitäisi Kai Lunden. Lauantaiaamuna Siiri oli saanut hevosensa jo melkein valmiiksi matkaa varten, kun tallin ovi kolahti.

- Huomenta! Vieläkö ehtii mukaan? Sami kysyi iloisesti. Siiri tyytyi vain nyökkäämään.
- Tarviitko jeesiä?
- En oikeestaan, kamat on jo autossa ja pitää vielä vain laittaa Leeville loimi.
- Kuka se muuten oli se setä, joka tänään oli sun opettaja?
- Kysyisitkö sä jääkiekkoilijalta kuka on Jari Kurri? Siiri letkautti.
- Ai niin kova nimi. Menipäs mun aikataulu vähän tiukille, Sami höpötteli huolettomasti.
- Viime yönä katsoin vielä uusimman Transformersin, niin piti muutaman kerran torkuttaa herätystä, poika jatkoi, kun Siiri pysyi vaitonaisena.
- Mä luulin, että sä olisit ollut juhlimassa hiihtoloman alkua, tyttö viimein sanoi, sanoakseen edes jotain.
- En, tai Janicalla olisi ollut bileet, mutta sattuneesta syystä mä en ole oikein tervetullut, Sami totesi vähemmän hymyilevänä.
- Ootteko te nyt eronneet? Siirin oli pakko kysyä. Pakko.
- Joo, se on ohi.

Samin sanat saivat helpotuksen humahtamaan Siirin lävitse, poika olisi taas vapaa. Siiri kätki hymynsä Leevin kylkeen ja molemmat nuoret vaipuivat hetkeksi hiljaisuuteen.

- Lähetään lastaamaan nämä veijarit, voitsä ottaa Mintun? Siiri kysyi pojalta, tottuneesti Sami otti kimon riimun haltuunsa ja perätysten he taluttivat hevoset ulos tallista.

Marjan ajama katumaasturi kaarsi tutulle paikalle Annikan estetallin pihaan. Yhtä tottuneesti Marja suuntasi kahvioon ja Siiri ottamaan hevosia ulos autosta.

- Sun äitis ei taida harrastaa hevosia yhtään? Sami kysyi, kun he laskivat takasiltaa alas.
- Ei harrasta ei, on se muutaman kerran ollut jossain rekikyydissä. Onhan se ihan ymmärrettävää, koska äiti pelkää hevosia. Mutta ei niin paljoa, ettei hevosmiestä voinut naida, tyttö virnisti.

Siirin hymy kuitenkin hyytyi pian, kun he saivat hevoset talliin. Melkein silmänräpäyksessä Samin ympärillä oli kourallinen hevostyttöjä, hampaita kiristellen Siiri keskittyi laittamaan Leeviä kuntoon ja antoi Samin paneutua naisten naurattamiseen. Pian poika oli hävinnyt satulahuoneeseen haareminsa kanssa ja Siiri yritti keskittyä edessä olevaan valmennukseen.

Alkulämmittelyn aikana tyttö pohti enemmän satulahuoneen tapahtumia kuin omaa ratsastustaan ja välitöntä palautetta tuli sekä Leeviltä, joka alkoi kuumentua, että valmentajalta.

- Hei, nyt tyttö herätys! Istu syvälle satulaan ja rentouta käsi, äläkä nypi sitä hevosta koko ajan, Kai huusi kentän keskeltä.
Koko tunti jatkui samoissa merkeissä, epäonnistuneen kolmoissarjan jälkeen Siirin teki mieli hypätä alas Leevin selästä ja painua autoon itkemään. Yllättävän vetreästi kuusikymmenvuotiaaksi Kai marssi ratsukon viereen.

- Nyt lasket kolmeen ja hengität syvään, samalla unohdat kaikki ne epäolennaisuudet mitä sinun päässäsi pyörii ja keskityt ainoastaan tähän. Tämä ei todellakaan ole se Siiri mihin minä olen tottunut ja mitä tältäkin tunnilta odotin.

Hetkeksi Siiri sai ajatuksensa kasaan ja onnistui sarjan ylityksessä vaivattomasti.
- Tuota minä olen koko tunnin odottanut, hyvä Siiri! Kai kannusti.

Valmennuksen loputtua Siiri laskeutui alas Leevin selästä ja kiiruhti laittamaan Minttua kuntoon. Tallin käytävällä Manna tuli onneksi tarjoamaan apuaan, pikaisesti Siiri vilkaisi ympärilleen, mutta Samista ei odotetusti näkynyt vilaustakaan. Hän ojensi Leevin ohjakset Mannalle ja meni satuloimaan Minttua.
Turhautuneena äskeiseen suoritukseensa hän vannoi pyhästi, että seuraavan tunnin aikana hän ei ajattelisi Samia. Eikä varsinkaan niitä tyttöjä, jotka parhaillaan tyrkyttivät itseään pojalle. Saatuaan hevosensa kuntoon, hän lähti taluttamaan sitä maneesiin. Siiri säpsähti tahtomattaan, kun huomasi Samin tulevan toimistosta ulos.

- Miten hyppääminen sujui? Sami kysyi huolettomasti.
- Siinähän se, Siiri tokaisi ja katsoi pojan takana seisovaa lyhyttä ja siroa tyttöä.
- Mennään jo sinne kahville, tyttö tarttui Samia hihasta ja lähti johdattamaan poikaa kohti kahviota.

Siiri jäi järkyttyneenä katsomaan kaksikon perään. Tämän oli pakko olla pahaa unta, mutta hän pystyi kuitenkin kuulemaan kaksikon naurun portaikosta. Siirin sisäinen rauha oli hetkessä tiessään. Mitä peliä Sami pelasi? Vastahan tämä oli eronnut Janicasta Oliko tällä nyt jo joku uusi kierroksessa?

Pettyneenä Siiri talutti Mintun maneesiin ja nousi hevosen selkään. Äskeisen kohtaamisen jälkeen oli turha kuvitellakaan, että hän pystyisi keskittymään mihinkään. Kai höykytti häntä enemmän kuin muita ratsastajia yhteensä, mutta Siiri pystyi skarppaamaan vain hetkittäin. Pahinta oli pystyä näkemään Sami ja se tyttö kahviossa, heillä näytti olevan liian hauskaa.
Viimein valmennustunti päättyi, helpottuneena Siiri laskeutui alas Mintun selästä ja lähti seuraamaan muita ulos maneesista.
- Siiri, odotatko hetken? Kai huikkasi hänen peräänsä. Allapäin Siiri jäi odottamaan, kun valmentaja marssi ratsukon luo.
- Tämmöinen peli ei sitten vetele, minä odotan kaikilta ratsastajilta sadan prosentin keskittymistä ja jos siihen ei pysty, on parempi jäädä kotiin. Mikä ikinä sinun päätäsi nyt sekoittaakaan, se on parempi saada järjestykseen. Onko selvä?
- Joo, Siiri totesi murheellisena.
- Kaikilla meillä on huonoja päiviä, Kai vielä totesi, kuin pehmennykseksi, ja käveli pois maneesista.

Siiri tuijotti nieleskellen saappaidensa kärkiä. Tämä ei todellakaan voinut jatkua näin, hän oli yrittänyt unohtaa Samin, heikoin tuloksin. Hän ehkä kestäisi sotkeutuneet ajatukset, punastelut, mustasukkaisuuden ja vaaleanpunaiset kuvitelmat kotona, koulussa ja tallilla, mutta hän ei todellakaan antaisi niiden pilata tulevaa kilpailukautta tai kehittymistä ratsastajana. Vaikka pelkkä ajatus sai hänen kätensä kylmenemään pelosta, Siiri tiesi, että hänen olisi puhuttava Samin kanssa mahdollisimman pian.

Siiri viimeisteli Minttua kotimatkaa varten, kun Meri ilmestyi hänen viereensä.

- Moi! Ottiko se Henkka suhun yhteyttä?
- Kuka Henkka? Siiri kysyi ihmeissään.
- No se poika sieltä Samin bileistä, joka ei voinut pitää näppejään erossa susta, Meri valisti. Siiri pystyi vain tuijottamaan Merin ruskeisiin silmiin.
- Sä et taida muistaa mitään, no sulla olikin aika vauhti päällä, tyttö naurahti kevyesti.
- Joo, en muistakaan. Voisitko sä vähän kertoa mitä oikein tapahtui? Siiri yritti pysyä rauhallisena, vaikka hänen mielessään myllersi.
- Henkka on naapurikunnasta ja se on jonkun serkku, multa meni vähän ohi, että kenen. Se tuli meidän kanssa istumaan ja taisi iskeä suhun heti silmäsi. Olit muuten tosi nättinä silloin lauantaina, sun pitäisi meikata enemmän, Merin jaarittelu oli saada Siirin järjiltään. Eikö tyttö vain voisi mennä suoraan asiaan?
- Se sai sut nauramaan ja sitten se vähän silitteli sun hiuksia ja kun sä istuit sen kainalossa, Sami tuli keskeyttämään tilanteen.
- Siis mun ja tuon Henkan välillä ei tapahtunut mitään tuota kummempaa? Eihän tuo nyt niin iso juttu ole, Siiri keskeytti helpottuneena Merin kertomuksen.
- Ei tapahtunutkaan, mutta siitä huolimatta Sami oli helvetin vihaisen näköinen. Mä oikeasti luulin, että Henkka saa turpaansa, mutta Sami taluttikin vain sut vain pois ja sittenhän ne bileet loppuikin, kun poliisit oli tulossa, Meri vaikeni ja vaikutti hieman pettyneeltä, kun Siiri ei reagoinut mitenkään kertomukseen.

Siiri oli uppoutunut ajatuksiinsa, eikä huomannut, kun Meri mutisi lähtevänsä valmistautumaan omalle tunnilleen. Hän muisti lauantailta jonkun tummatukkaisen hoikan pojan ja oletti tämän olevan juuri kyseinen Henkka. Mielenkiintoisinta oli kuitenkin Samin käytös, sitä miettiessään pienen pieni toivon siemen alkoi itää hänessä. Ehkä…

Tuon lauseen Siiri pystyisi täydentämään vasta kun olisi puhunut Samin kanssa. Mutta ainakin hänellä oli nyt tuo ehkä.

Osa 32

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti