Siirin viikko kului Samin
syntymäpäivien jälkimainingeista selviytymiseen. Hän oli huonon olon
vuoksi joutunut lähtemään maanantaina kesken koulupäivän kotiin. Isästä
kuopuksen ensimmäinen kännikokeilu oli ollut lievästi huvittavaa, mutta
äiti oli määrännyt hänet hiihtolomalla siivoamaan koko talon. Siirin
mielestä kahden päivän krapulassa oli tarpeeksi rangaistusta, mutta
äidin mielestä sekin oli ollut vain oikein. Siirin oli ollut vaikeaa
kohdata Samia tallilla, hävetti ihan liikaa. Tyttö oli nolona pyydellyt
anteeksi käytöstään, mutta Samista koko oksennus-episodi oli jo
huvittava.
Kaiken tämän ohella Siiri yritti valmistautua parhaansa mukaan lauantain
valmennukseen, Annikan sijaan sen pitäisi Kai Lunden. Lauantaiaamuna
Siiri oli saanut hevosensa jo melkein valmiiksi matkaa varten, kun
tallin ovi kolahti.
- Huomenta! Vieläkö ehtii mukaan? Sami kysyi iloisesti. Siiri tyytyi vain nyökkäämään.
- Tarviitko jeesiä?
- En oikeestaan, kamat on jo autossa ja pitää vielä vain laittaa Leeville loimi.
- Kuka se muuten oli se setä, joka tänään oli sun opettaja?
- Kysyisitkö sä jääkiekkoilijalta kuka on Jari Kurri? Siiri letkautti.
- Ai niin kova nimi. Menipäs mun aikataulu vähän tiukille, Sami höpötteli huolettomasti.
- Viime yönä katsoin vielä uusimman Transformersin, niin piti muutaman
kerran torkuttaa herätystä, poika jatkoi, kun Siiri pysyi vaitonaisena.
- Mä luulin, että sä olisit ollut juhlimassa hiihtoloman alkua, tyttö viimein sanoi, sanoakseen edes jotain.
- En, tai Janicalla olisi ollut bileet, mutta sattuneesta syystä mä en ole oikein tervetullut, Sami totesi vähemmän hymyilevänä.
- Ootteko te nyt eronneet? Siirin oli pakko kysyä. Pakko.
- Joo, se on ohi.
Samin sanat saivat helpotuksen humahtamaan Siirin lävitse, poika olisi
taas vapaa. Siiri kätki hymynsä Leevin kylkeen ja molemmat nuoret
vaipuivat hetkeksi hiljaisuuteen.
- Lähetään lastaamaan nämä veijarit, voitsä ottaa Mintun? Siiri kysyi
pojalta, tottuneesti Sami otti kimon riimun haltuunsa ja perätysten he
taluttivat hevoset ulos tallista.
Marjan ajama katumaasturi kaarsi tutulle paikalle Annikan estetallin
pihaan. Yhtä tottuneesti Marja suuntasi kahvioon ja Siiri ottamaan
hevosia ulos autosta.
- Sun äitis ei taida harrastaa hevosia yhtään? Sami kysyi, kun he laskivat takasiltaa alas.
- Ei harrasta ei, on se muutaman kerran ollut jossain rekikyydissä.
Onhan se ihan ymmärrettävää, koska äiti pelkää hevosia. Mutta ei niin
paljoa, ettei hevosmiestä voinut naida, tyttö virnisti.
Siirin hymy kuitenkin hyytyi pian, kun he saivat hevoset talliin.
Melkein silmänräpäyksessä Samin ympärillä oli kourallinen hevostyttöjä,
hampaita kiristellen Siiri keskittyi laittamaan Leeviä kuntoon ja antoi
Samin paneutua naisten naurattamiseen. Pian poika oli hävinnyt
satulahuoneeseen haareminsa kanssa ja Siiri yritti keskittyä edessä
olevaan valmennukseen.
Alkulämmittelyn aikana tyttö pohti enemmän satulahuoneen tapahtumia kuin
omaa ratsastustaan ja välitöntä palautetta tuli sekä Leeviltä, joka
alkoi kuumentua, että valmentajalta.
- Hei, nyt tyttö herätys! Istu syvälle satulaan ja rentouta käsi, äläkä nypi sitä hevosta koko ajan, Kai huusi kentän keskeltä.
Koko tunti jatkui samoissa merkeissä, epäonnistuneen kolmoissarjan
jälkeen Siirin teki mieli hypätä alas Leevin selästä ja painua autoon
itkemään. Yllättävän vetreästi kuusikymmenvuotiaaksi Kai marssi ratsukon
viereen.
- Nyt lasket kolmeen ja hengität syvään, samalla unohdat kaikki ne
epäolennaisuudet mitä sinun päässäsi pyörii ja keskityt ainoastaan
tähän. Tämä ei todellakaan ole se Siiri mihin minä olen tottunut ja mitä
tältäkin tunnilta odotin.
Hetkeksi Siiri sai ajatuksensa kasaan ja onnistui sarjan ylityksessä vaivattomasti.
- Tuota minä olen koko tunnin odottanut, hyvä Siiri! Kai kannusti.
Valmennuksen loputtua Siiri laskeutui alas Leevin selästä ja kiiruhti
laittamaan Minttua kuntoon. Tallin käytävällä Manna tuli onneksi
tarjoamaan apuaan, pikaisesti Siiri vilkaisi ympärilleen, mutta Samista
ei odotetusti näkynyt vilaustakaan. Hän ojensi Leevin ohjakset Mannalle
ja meni satuloimaan Minttua.
Turhautuneena äskeiseen suoritukseensa hän vannoi pyhästi, että
seuraavan tunnin aikana hän ei ajattelisi Samia. Eikä varsinkaan niitä
tyttöjä, jotka parhaillaan tyrkyttivät itseään pojalle. Saatuaan
hevosensa kuntoon, hän lähti taluttamaan sitä maneesiin. Siiri säpsähti
tahtomattaan, kun huomasi Samin tulevan toimistosta ulos.
- Miten hyppääminen sujui? Sami kysyi huolettomasti.
- Siinähän se, Siiri tokaisi ja katsoi pojan takana seisovaa lyhyttä ja siroa tyttöä.
- Mennään jo sinne kahville, tyttö tarttui Samia hihasta ja lähti johdattamaan poikaa kohti kahviota.
Siiri jäi järkyttyneenä katsomaan kaksikon perään. Tämän oli pakko olla
pahaa unta, mutta hän pystyi kuitenkin kuulemaan kaksikon naurun
portaikosta. Siirin sisäinen rauha oli hetkessä tiessään. Mitä peliä
Sami pelasi? Vastahan tämä oli eronnut Janicasta Oliko tällä nyt jo joku
uusi kierroksessa?
Pettyneenä Siiri talutti Mintun maneesiin ja nousi hevosen selkään.
Äskeisen kohtaamisen jälkeen oli turha kuvitellakaan, että hän pystyisi
keskittymään mihinkään. Kai höykytti häntä enemmän kuin muita
ratsastajia yhteensä, mutta Siiri pystyi skarppaamaan vain hetkittäin.
Pahinta oli pystyä näkemään Sami ja se tyttö kahviossa, heillä näytti
olevan liian hauskaa.
Viimein valmennustunti päättyi, helpottuneena Siiri laskeutui alas Mintun selästä ja lähti seuraamaan muita ulos maneesista.
- Siiri, odotatko hetken? Kai huikkasi hänen peräänsä. Allapäin Siiri jäi odottamaan, kun valmentaja marssi ratsukon luo.
- Tämmöinen peli ei sitten vetele, minä odotan kaikilta ratsastajilta
sadan prosentin keskittymistä ja jos siihen ei pysty, on parempi jäädä
kotiin. Mikä ikinä sinun päätäsi nyt sekoittaakaan, se on parempi saada
järjestykseen. Onko selvä?
- Joo, Siiri totesi murheellisena.
- Kaikilla meillä on huonoja päiviä, Kai vielä totesi, kuin pehmennykseksi, ja käveli pois maneesista.
Siiri tuijotti nieleskellen saappaidensa kärkiä. Tämä ei todellakaan
voinut jatkua näin, hän oli yrittänyt unohtaa Samin, heikoin tuloksin.
Hän ehkä kestäisi sotkeutuneet ajatukset, punastelut, mustasukkaisuuden
ja vaaleanpunaiset kuvitelmat kotona, koulussa ja tallilla, mutta hän ei
todellakaan antaisi niiden pilata tulevaa kilpailukautta tai
kehittymistä ratsastajana. Vaikka pelkkä ajatus sai hänen kätensä
kylmenemään pelosta, Siiri tiesi, että hänen olisi puhuttava Samin
kanssa mahdollisimman pian.
Siiri viimeisteli Minttua kotimatkaa varten, kun Meri ilmestyi hänen viereensä.
- Moi! Ottiko se Henkka suhun yhteyttä?
- Kuka Henkka? Siiri kysyi ihmeissään.
- No se poika sieltä Samin bileistä, joka ei voinut pitää näppejään
erossa susta, Meri valisti. Siiri pystyi vain tuijottamaan Merin
ruskeisiin silmiin.
- Sä et taida muistaa mitään, no sulla olikin aika vauhti päällä, tyttö naurahti kevyesti.
- Joo, en muistakaan. Voisitko sä vähän kertoa mitä oikein tapahtui?
Siiri yritti pysyä rauhallisena, vaikka hänen mielessään myllersi.
- Henkka on naapurikunnasta ja se on jonkun serkku, multa meni vähän
ohi, että kenen. Se tuli meidän kanssa istumaan ja taisi iskeä suhun
heti silmäsi. Olit muuten tosi nättinä silloin lauantaina, sun pitäisi
meikata enemmän, Merin jaarittelu oli saada Siirin järjiltään. Eikö
tyttö vain voisi mennä suoraan asiaan?
- Se sai sut nauramaan ja sitten se vähän silitteli sun hiuksia ja kun
sä istuit sen kainalossa, Sami tuli keskeyttämään tilanteen.
- Siis mun ja tuon Henkan välillä ei tapahtunut mitään tuota kummempaa?
Eihän tuo nyt niin iso juttu ole, Siiri keskeytti helpottuneena Merin
kertomuksen.
- Ei tapahtunutkaan, mutta siitä huolimatta Sami oli helvetin vihaisen
näköinen. Mä oikeasti luulin, että Henkka saa turpaansa, mutta Sami
taluttikin vain sut vain pois ja sittenhän ne bileet loppuikin, kun
poliisit oli tulossa, Meri vaikeni ja vaikutti hieman pettyneeltä, kun
Siiri ei reagoinut mitenkään kertomukseen.
Siiri oli uppoutunut ajatuksiinsa, eikä huomannut, kun Meri mutisi
lähtevänsä valmistautumaan omalle tunnilleen. Hän muisti lauantailta
jonkun tummatukkaisen hoikan pojan ja oletti tämän olevan juuri kyseinen
Henkka. Mielenkiintoisinta oli kuitenkin Samin käytös, sitä
miettiessään pienen pieni toivon siemen alkoi itää hänessä. Ehkä…
Tuon lauseen Siiri pystyisi täydentämään vasta kun olisi puhunut Samin kanssa. Mutta ainakin hänellä oli nyt tuo ehkä.
Osa 32
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti