torstai 25. lokakuuta 2012

Hevosenleikkiä, osa 33

Sami kääntyi tutulle tielle ja odotti malttamattomana Siirin näkemistä. Päivä laavulla tuntui vieläkin kuin unelta, ihan liian hyvältä ollakseen totta. Viime päivät he olivat suudelleet salassa ja tehneet yhteisiä pitkiä maastolenkkejä, joiden aikana he olivat puhuneet kaikesta. Ensimmäistä kertaa elämässään Sami oli oikeassa suhteessa. Siirin kanssa hänen ei tarvinnut esittää mitään, hän uskalsi ja halusi puhua asioistaan, eikä hänellä ollut mitään kiirettä päästä tytön sänkyyn. Kaikkiaan hän oli onnellisempi kuin koskaan ennen.

Sami ei ehtinyt edes talliin, kun Siiri jo tuli häntä pihalle vastaan.
- Mä kerroin porukoille meistä, tyttö kiirehti kertomaan.
- Ai… Mitäs ne sanoi?
- Äiti hössötti, isä ei sanonut ihmeempiä ja Matiaksen huumori on saanut mut harkitsemaan sen ampumista, Siiri vastasi ja kietoi kätensä pojan ympärille.
- Eli nyt mä voin ihan julkisesti tehdä näin? Sami kysyi ja suuteli nauravaa Siiriä.

Nuoret olivat miettimässä päivän ohjelmaa, kun Jussi saapui ison suomenhevosen kanssa talliin.

- Siiri menepäs hetkeksi ulos, niin minä vähän haastattelen tätä vävykokelasta, Jussi sanoi kiinnitettyään liinakon ketjuihin.
- Isä et oo tosissas, Siiri älähti.
Jussi vain katsoi tytärtään kulmat koholla ja huokaisten Siiri poistui tallista. Sami nielaisi hermostuneena, tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän joutui tyttöystävän isän puhutteluun.

- Siiri kertoi, että te seurustelette, mies totesi.
- Kyllä, Sami sanoi ja nielaisi herran lauseen lopusta.
- Ja sinä varmaan kohtelet häntä hyvin.
- Kyllä.
- Ette sekaannu viinaan, huumeisiin tai laittomuuksiin?
- Ei.
- Ja minä en sitten vielä halua papaksi, että ehkäisyasiat kanssa kuntoon, Jussi sanoi ja tuijotti tiukasti Samia.
- Kyllä, tai siis ei. Mitään semmoista, vielä. Ei ehkä ikinä, Sami takelteli sanoissaan ja oli melko varma, ettei ollut koskaan hävennyt yhtä paljon.
- No onnea nyt vaan, sitä sinä tuon meidän sisupussin kanssa todellakin tarvitset, Jussi sanoi ja naurahti sydämellisesti.

Sami katsoi ympärilleen ja arveli, että kuulostelu oli ohi. Posket punaisina hän lähti tallista ulos ja oli törmätä Siiriin, joka seisoi ihan oven ulkopuolella.

- Mitä se sanoi?
- Mun pitää kohdella sua hyvin, huumeet sun muut pitää jättää väliin, eikä isäs halua vielä papaksi, että ehkäisy kuntoon, Sami luetteli katsellen kenkiään.
- Eikä! Mä en kestä, Siiri huudahti.
Pienen hiljaisuuden jälkeen Siiri tarttui häntä kädestä.

- Lähdetäänkö ratsastamaan?
- Lähdetään vaan, Sami hymyili ja veti Siirin hetkeksi lähelleen.

***
Maanantaiaamuna Sami saapui unisena koululle ja törmäsi Juhoon ulko-oven luona.
- Mites loma meni? Sami kysyi kaveriltaan.
- Siinähän se, parina päivänä käytiin lautailemassa. Miten susta ei kuulunut mitään koko viikkona?
- Oli vähän muuta, Sami virnisti.
- Siis taasko sulla on joku kierroksessa? Vittu sä oot pukki.

Sami ei vastannut Juholle mitään vaan vaihtoi tervehdyksiä muun jengin kanssa. Hän vilkaisi ympärilleen ja huomasi Siirin katselevan heitä naulakoiden luota, tyttö seisoi pää kallellaan ja haastava hymy huulillaan. Epäröimättä Sami käveli suoraan hänen luokseen ja kumartui suutelemaan Siiriä. Jälleen hänestä tuntui, että muu maailma hävisi olemasta. Kellojen soidessa Siiri vetäytyi irti hänestä.

- Et sitten halunnut mitään salasuhdetta, tyttö sanoi lievästi hengästyneenä.
- No en tod., haluan ihan kaikkien tietävän miten mulla on koulun upein tyttö.
- No sun kaverit ei ole vieläkään saaneet alaleukojaan irti lattiasta, että ehkä joudut niille vähän selittämään, Siiri totesi kuivasti ja lähti kohti lukion luokkia.
Sami seisoi hetken paikallaan ja nautti näkymästä. Siirin kadottua yläkertaan vieviin rappusiin, hän kääntyi ympäri ja huomasi kavereidensa seisovan järkyttyneen näköisenä ilmoitustaulun edessä. Muina miehinä Sami lähti kohti matematiikan luokkaa, pian porukka oli ottanut hänet kiinni ja Juho kysyi ensimmäisenä hyvin painokkaasti:

- Mitä helvettiä? Mitä vittua sä nuoleskelet tuota hevoshullua?
Sami katsoi tiukasti Juhoa.

- Turpa kiinni! Siiri on mun tyttöystävä ja viimeisen puoli vuotta mä olen ratsastanut itsekin, että jos jollakin on siihen jotain sanomista, niin siirrytään suoraan pihalle selvittämään asia.
Pojat olivat hämmentyneinä hiljaa.

- Ja jos joku teistä erehtyy vielä haukkumaan Siiriä, saa varautua ottamaan multa turpaansa, onko tämäkin asia selvä?
Joukosta ei kuulunut vastaväitteitä ja Sami marssi luokaan.

Samin luokkalaiset pääaivät syömään normaalia aikaisemmin, koulun ruokalassa tosin oli jo lukiolaiset. Sami hakeutui tarjottimensa kanssa Siirin pöytään ja istui tyttöä vastapäätä.
- Miten te nyt olette jo syömässä? Siiri kysyi tervehdysten jälkeen.
- Pullalta meni hermo meidän kanssa, poika virnisti.
- Tuntuuko susta, että kaikki katsoo meitä? Siiri kysyi pienen hiljaisuuden jälkeen.
- Haittaakse?
- No on se vähän outoa, ne varmaan ajattelee, että mitä sä teet tällaisen raasukan kanssa, Siiri mietiskeli ja haukkasi kalapuikkoa.
- Hei, hei, olehan varovainen miten puhut mun tyttöystävästä, Sami protestoi ja sai Siirin hymyilemään.
- Äkkiä ne tottuu, poika jatkoi.
- Mitäs sun kaverit?
- Äkkiä nekin tottuu ja jos ei totu, niin ei sellaisilla kavereilla mitään tee, Sami vastasi nielaistuaan suunsa tyhjäksi.
- Toivottavasti mä olen sen arvoinen, Siiri totesi vakavana.
- Mieluummin mä sua pussailen kuin vaikka Juhoa.
- Etkö sä osaa ottaa mitään vakavasti? Siiri tuskaili.
- Mä otan meidät vakavasti, muulla ei ole niin väliä, Sami sanoi ja nautti kuinka Siiri punastui mielihyvästä.

Koulun jälkeen Sami ratsasti Patella kentällä Siirin valvovan silmän alla. Tunnin jälkeen hän hoiti rauhassa Paten kuntoon ja vei ruunan vielä tarhaan. Siiri seisoi portilla odottamassa.

- Mitäs sitten? Sami kysyi.
- Mä haluaisin olla rauhassa sun kanssa, lähdetkö sisälle?
- Kysytkin vielä, poika vastasi ja tarttui Siirin ojennettuun käteen.

Sami seurasi tyttöä suoraan yläkertaan, sanomatta Marjalle mitään, joka kuului puuhailevan keittiössä jotain. Siiri seisahtui keskelle huonettaan ja näytti vähän epäröivältä, mutkattomasti Sami meni halaamaan tyttöä ja tunsi tämän rentoutuvan. Suudelmat seurasivat toisiaan ja nuoret päätyivät pian Siirin sängylle. Jalat kietoutuivat toisiinsa, Siirin käsi oli Samin niskassa ja Sami hyväili toisella kädellään tytön kylkeä ja pujotti lopulta kätensä Siirin paidan alle. Siinä samassa tyttö jäykistyi ja lopetti suutelemisen. Nopeasti Sami veti kätensä pois.

- Anteeksi, mä vähän innostuin, poika mutisi hämillään.
- Eiku mä vaan yllätyin, kun mä en koskaan…
- Ja se on vaan hyvä asia, Sami sanoi ja silitti Siirin hiuksia.
- Ai on vai? Ootsä sitten…?
- Olen, poika totesi lyhyesti.
- Kuinka monen kanssa? Siiri kysyi katseessaan uteliaisuutta.
- No en kenenkään tärkeän, Sami sanoi ja toivoi, että Siiri ei kyselisi enempää.
- Mä en ole vielä valmis, tyttö kuiskasi ja käänsi katseensa alas.
- Ei se mitään, mä kyllä odotan.
- Ihan tosi?
- Tietysti. Enkä ikinä painosta sua. Saatan tosin vongata, koska sä olet niin pirun kuuma, Sami naurahti. - Mutta niin kauan kuin sä vain olet mun lähellä, meillä on kaikki aika maailmassa, Sami kuiskasi Siirin korvaan.

Epilogi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti