Seuraavana päivänä Sami nojasi koulun seinään ja kuunteli muiden puheita viikonlopun kaljoittelusta.
- Missä sä muuten olet hengannut? Et ainakaan pyöri kylällä yhtä paljon
kuin ennen, Aku osoitti kysymyksensä Samille ja muutkin pojat jäivät
odottamaan vastausta.
- Tuolla vaan, Sami vastasi.
- Onko sulla kaks muijaa kierroksessa yhtä aikaa? Iina kyseli sun perään eilen, Juho puuttui keskusteluun.
- Ei ole, on vaan ollut vähän muuta, Sami totesi.
Kellot soivat ja oppilaat lähtivät matelemaan sisälle. Sami tunsi jonkun
tarttuvan käteensä ja kääntyi katsomaan. Iina seisoi hänen takanaan ja
näytti äkäiseltä.
- Mikset oo vastannu mun soittoihin ja tekstareihin?
- Sori, mulla oli vähän kotihommia, Sami keksi nopeasti. – Mutta mulla on ollut ikävä sua, poika hymyili Iinaa lepytellen.
Heidän suudelmansa keskeytyi, kun välituntivalvoja patisti hitaimmatkin
oppilaat sisälle. Viimeisen tunnin jälkeen Sami saattoi Iinan
matkahuoltoon, josta kauempana asuvien oppilaiden linja-autokyydit
lähtivät. Kesken suudelman Iina vetäytyi kauemmas Samista.
- Haluaisitsä tulla meille huomenna?
- No voisin mä tullakin, eihän sun porukat ole kotona?
- On ne, kun mä haluaisin esitellä sut niille, Iina hymyili silmät sädehtien.
Sami huokaisi pettyneenä ja alakuloisena. Vanhempien tapaaminen oli
valtava askel, jota hän ei ollut koskaan ottanut. Oli tullut aika jättää
tyttö, ennen kuin tämä ehtisi kehitellä yhtään syvempiä tunteita häntä
kohtaan. Iinan bussi jyristeli savuttaen paikalle ja tyttö painautui
häntä vasten antaen vielä yhden kiihkeän suudelman.
- Nähdään huomenna, kulta, tämä huikkasi hypätessään bussiin.
Poika katseli mietteliäänä kengän kärkiään ja viimein vilkaisi
ympärilleen. Siiri tuijotti häntä vähän kauempaa, kun heidän katseensa
kohtasivat, tytön toinen suupieli nousi virneeseen ja tämä pyöräytti
hänelle silmiään. Tämäkin vielä, Sami tuhahti ja lähti mopolleen. Siirin
kanssa heillä oli joku sanaton sopimus, että koulussa he eivät
edelleenkään olleet tuntevinaan toisiaan. Tavallaan se sopi hänelle ihan
hyvin, eipähän tarvinnut selitellä kavereille mitään. Samin kännykkä
piippasi viestin merkiksi, Iina tekstasi: ”Ikävä jo nyt <3”. Sami
tiesi olevansa paskiainen, mutta hän vastasi tytölle: ”Eiköhän tää ollut
tässä, lopetetaan ennen kun suhun sattuu enempää.”
Kotiin ajettuaan hän huomasi Iinalta oli tullut soittoja ja viestejä
toistakymmentä. Mikrossa lämmitetyn maksalaatikon jälkeen hän vaihtoi
vaatteet ja päätti lähteä tallille. Hän kaipasi nyt Paten rauhoittavaan
seuraa. Tallin pihassa Päivi oli juuri lähdössä ajamaan hevosella, mutta
pysähtyi ja odotti, että Sami sai kypärän pois päästään.
- Moi! Matias ja Jussi lähtivät raveihin, Siiri on maastossa ja mun
pitää lähteä tän kuumakallen kanssa lenkille. Pate on tuolla tarhassa ja
kai mä uskallan sut jättää sen kanssa kaksin?
- Kyllä mä varmaan pärjään.
Sami sai Paten helposti kiinni ja talutti sen talliin, jossa alkoi
harjata hevosta. Hän oli ensimmäistä kertaa ihan kahden hevosen kanssa.
Peittääkseen hermostuksensa ja lievittääkseen painostavaa hiljaisuutta
hän alkoi jutella Patelle. Ensin vain höpsöjä kehuja hevoselle, mutta
pian hän huomasi purkavansa koko Siiri ja Iina-kuviota ruunalle. Sami
kuuli kolahduksen ja hätkähtäen vilkaisi ympärilleen. Siiriä tai Päiviä
ei kuitenkaan näkynyt missään, hän olisi valmis vajoamaan maan alle jos
joku olisi kuullut hänen puheensa.
- Tai no sua ei tietenkään lasketa, poika sanoi hellästi ja rapsutti
Patea korvan takaa. Hevonen hörähti, kuin olisi ymmärtänyt joka sanan.
Siiri saapui talliin Calistan kanssa, kun Sami oli laittamassa suitsia hevosen päähän, nuoret moikkasivat.
- Mites sä et ole vaihtamassa sylkinäytteitä sen tytön kanssa, Iinako se oli? Siiri kysyi huvittuneena.
- Mä en haluais puhua siitä.
Siiri katsoi Samia pitkään ja mietti mitä sanojen taakse kätkeytyi, poika näytti jotenkin surkealta.
- Mulla ei tänään olis aikaa opettaa sua, mutta jos odotat hetken, niin mä satuloin Mintun niin käydään yhdessä maastossa.
Pian Siiri ja Sami lähtivät käynnissä tallinpihalta, Siirin johdolla kaksikko kääntyi metsäautotielle.
- Maastossa kannatta olla valppaana, koska täällä voi tulla kaikenlaista
eteen ja hevosillakin on normaalisti vähän enemmän virtaa kuin kentällä
tallustettaessa, Siiri ohjeisti Samia.
Vaikka Sami oli allapäin, hän alkoi matkan edetessä katsella ympärilleen
ja nauttia raikkaasta ilmasta ja metsän äänistä. Siirin kehotuksesta he
nostivat kevyen ravin, vauhdin noustua Sami ei enää ehtinyt katsella
ympärilleen vaan hän joutui keskittymään ohjaamiseen ja tasapainon
säilyttämiseen. Viimein Siiri hiljensi käyntiin.
- Kohta tullaan pienelle hiekkatielle, niin kokeillaan vähän laukkaa.
Hevoset kulkivat peräkkäin kapeaa polkua ja ylittivät matalan ojan
tullen tielle. Ravin kautta hevoset nostivat laukan ja jälleen Sami
tunsi saman ilon kuplivan sisuksissaan. Paten kaviot iskeytyivät
hiekkaan, Minttu ja Siiri laukkasivat heidän edellään, tuuli kohisi
korvissa eikä maailmassa ollut mitään murheita. Siiriä seuraten Sami
hidasti raviin ja pian käyntiin, hän kurottui taputtamaan kevyesti Paten
kaulaa kiitokseksi. Siiri päästi pojan hevosineen rinnalle ja korjasi
taas Samin asentoa.
- Kannattele käsiäsi, pohkeet kiinni ja hartiat alas, vaikkei nyt
kentällä ollakaan ei se tarkoita sitä, että voisit ottaa jotenkin
löysemmin.
- Joo, joo. Miksi me ei ratsasteta aina metsässä, on tää huomattavasti mukavampaa kuin kentän kiertäminen, Sami valitti.
- Kentällä on helpompi opettaa ja oppia, jos sulla ei mitään tavoitteita
ole ratsastuksen suhteen niin kyllä sä voit alkaa enemmänkin
maastoilemaan, kunhan me on saatu sun istunta ja hevosen hallinta
tarpeeksi hyväksi.
Omiin ajatuksiinsa vaipuneina he palasivat tallille. Kun Pate oli omassa
karsinassaan, Sami ei vielä halunnut lähteä kotiin, joten hän maleksi
kentän laidalle katsomaan miten Siiri ratsasti Leeviä. Tytön kasvoilla
oli keskittynyt ilme ja Leevi ravasi suupielet vaahdoten kenttää ympäri.
Poika tunsi puristavan kaipuun sisällään, ehkä hän vielä joku päivä
oppisi, ettei edes miljoona Iinaa ollut yhden Siirin veroinen.
Osa 10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti