Janni seisoi
kylpyhuoneen peilin edessä ja asetteli hiuksiaan vuoroin ponnarille ja vuoroin
päästi ne irti. Hän ei vieläkään ollut varma lähtisikö aallonmurtajille, hän
halusi nähdä Peetun uudelleen, mutta samalla pelkäsi muita nuoria. Varmuuden
vuoksi hän oli jo meikannut, aika kevyesti. Ja pukeutunut, uudet farkut,
valkoinen perustoppi ja turkoosi huppari, ei mitään liian hienoa. Hän jätti
hiuksensa auki ja harjasi ne vielä kertaalleen. Janni meni olohuoneeseen, jossa
isä ja äiti katsoivat televisiota.
- Onko se nyt
ok, jos mä lähden käymään siellä rannassa?
- On, on.
Hyvä että viimeinkin lähdet johonkin. Mutta muista pitää järki päässä,
yhdeltätoista kotiin ja soita jos tulee hätä, äiti luetteli tutun litaniansa.
Isä oli liian keskittynyt Avaraan luontoon sanoakseen mitään.
Janni oli jo
melkein rannassa, mutta jäi pusikkoihin hetkeksi tarkkailemaan tilannetta.
Parkkipaikalla oli muutama Toyota ja Bemari, niistä kuului tuttu jumputus ja
ympärillä seisoskeli nuorisoa. Ihmisiä oli levittäytynyt myös nurmikoille,
rantahiekalle, aallonmurtajille ja laiturille. Janni ei ollut osannut odottaa
tällaista yleisöryntäystä, porukalla näytti olevan hauskaa. Janni huomasi
Peetun seisoskelevan poikajoukossa ja tyttö lähti kävelemään tätä kohti,
Peetuhan oli ainoa syy miksi hän edes oli täällä.
Janni pääsi
pojan taakse ja koputti tätä kevyesti selkään. Peetu kääntyi ja tämän kasvoille
kohosi heti hömelö hymy. Janni ei ehtinyt sanoa mitään, kun Peetu jo kaappasi
hänet tiukkaan halaukseen.
- Sä pääsit
tulemaan, tosi kiva nähdä.
Peetu oli
kännissä. Janni yritti irrottaa pojan käsiä ympäriltään, mutta tämä oli
kietoutunut häneen kuin mustekala.
- Joko
riittää? Mun on vähän vaikea hengittää.
- Ai sori,
joko mä sanoin, että kiva nähdä? Pojat tässä on Janni.
Joukko lukiolaisia
katseli arvioiden Jannia, osa nyökkäsi hymyillen. Peetu otti Jannia kädestä ja
johdatti hänet nurmikolle istumaan.
- Saadaan
olla rauhassa, poika mutisi ja kaivoi muovikassistaan uuden tölkin kaljaa
- Haluatko?
Peetu kysyi ja kohotti oluttaan.
- Ei kiitos,
en mä käytä.
- Onko se
okei jos mä vähän otan?
- Olet
tainnut ottaa jo enemmän kuin vähän, mutta ei mua haittaa. Mulla ei nyt vain
ole fiilistä ryypätä.
- Nythän on
koulujen päättäjäiset, tästä ei paljoa tilaisuus parane. Kai sä silti joskus
juot?
- Onhan tuota
joskus tullut kokeiltua…
Janni
asettautui risti-istuntaan ja katseli Peetua. Poika oli ojentanut ylipitkät
jalkansa suoraksi, tällä oli valkoiset tennarit ja tummansiniset farkut. Peetu
nojasi taaksepäin käsiensä varaan, käden lihakset olivat kauniisti esillä
yksinkertaisessa t-paidassa. Kesäkuu oli vasta alkanut, mutta silti pojalla oli
jo kevyt rusketus, tämä näytti mielettömän hyvältä. Kunpa he olisivat tavanneet
jo viime jouluna.
- Millaisen
todistuksen sait? poika kysyi.
- Keskiarvo
8.2, olen ihan tyytyväinen, numeroita seiskasta ysiin.
- Sähän olet
hyvä koulussa! Mä olen vain onnellinen, että eka vuosi lukiossa on kunnialla
läpi. Koris vie niin paljon aikaa, ettei hirveästi kiinnostaa kirjojen parissa
enää illalla kyhnätä.
Peetu otti
kulauksen kaljastaan, muttei irrottanut katsettaan Jannista.
- Sä olet
kaunis.
Janni veti
syvään henkeä ja oli jo aloittamassa ”Kiitos, mutta minä haluaisin olla vain
ystäviä kanssasi”-puhetta, kun humalainen Niko tuli ja pilasi kaiken.
- No mitäs
täällä tapahtuu? Pikkuhuora on löytänyt itselleen uuden uhrin. Ihan näin
miesten kesken voin kertoa, että ei kannata. Tuo ei ole mikään kummoinen
pantava ja saat siltä vielä jonkun taudin kaupan päälle, Niko osoitti sanansa
Peetulle.
Tyttö
käpertyi sanojen voimasta kokoon, hän vihasi Nikoa. Hän pelkäsi Nikoa. Peetu
oli jo ponnahtanut pystyyn.
- Mitä vittua
sä jätkä sanoit?
- Ihan
ajattelin antaa ystävällisen neuvon, ei tuohon lahnaan kannata aikaansa
tuhlata.
Kuin sanojensa vakuudeksi Niko sylkäisi Jannia kohti, ei kuitenkaan osunut tähän. Silmänräpäyksessä Peetun nyrkki läjähti Nikon nenään, tuntui, että iskusta hiljeni koko ranta. Yllätettynä Niko kumahti selälleen pidellen nenäänsä, sormien välistä valui verta. Janni kompuroi pystyyn ja tunsi kyynelten polttavan silmiään. Niko kiroili äänekkäästi ja Peetu seisoi tämän yllä, kädet nyrkissä valmiina tappelemaan. Janni tunsi nuorten katseet itsessään, tilanne oli hänelle liikaa, hän kääntyi ja lähti juoksemaan. Tyhmä, tyhmä, tyhmö, kaikui ääni hänen päässään askelten tahdissa.
Osa 4
Osa 4
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti