keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Pääskysestä ei päivääkään, osa 3



Janni seisoi kylpyhuoneen peilin edessä ja asetteli hiuksiaan vuoroin ponnarille ja vuoroin päästi ne irti. Hän ei vieläkään ollut varma lähtisikö aallonmurtajille, hän halusi nähdä Peetun uudelleen, mutta samalla pelkäsi muita nuoria. Varmuuden vuoksi hän oli jo meikannut, aika kevyesti. Ja pukeutunut, uudet farkut, valkoinen perustoppi ja turkoosi huppari, ei mitään liian hienoa. Hän jätti hiuksensa auki ja harjasi ne vielä kertaalleen. Janni meni olohuoneeseen, jossa isä ja äiti katsoivat televisiota.

- Onko se nyt ok, jos mä lähden käymään siellä rannassa?
- On, on. Hyvä että viimeinkin lähdet johonkin. Mutta muista pitää järki päässä, yhdeltätoista kotiin ja soita jos tulee hätä, äiti luetteli tutun litaniansa. Isä oli liian keskittynyt Avaraan luontoon sanoakseen mitään.

Janni oli jo melkein rannassa, mutta jäi pusikkoihin hetkeksi tarkkailemaan tilannetta. Parkkipaikalla oli muutama Toyota ja Bemari, niistä kuului tuttu jumputus ja ympärillä seisoskeli nuorisoa. Ihmisiä oli levittäytynyt myös nurmikoille, rantahiekalle, aallonmurtajille ja laiturille. Janni ei ollut osannut odottaa tällaista yleisöryntäystä, porukalla näytti olevan hauskaa. Janni huomasi Peetun seisoskelevan poikajoukossa ja tyttö lähti kävelemään tätä kohti, Peetuhan oli ainoa syy miksi hän edes oli täällä.

Janni pääsi pojan taakse ja koputti tätä kevyesti selkään. Peetu kääntyi ja tämän kasvoille kohosi heti hömelö hymy. Janni ei ehtinyt sanoa mitään, kun Peetu jo kaappasi hänet tiukkaan halaukseen.

- Sä pääsit tulemaan, tosi kiva nähdä.
Peetu oli kännissä. Janni yritti irrottaa pojan käsiä ympäriltään, mutta tämä oli kietoutunut häneen kuin mustekala.

- Joko riittää? Mun on vähän vaikea hengittää.
- Ai sori, joko mä sanoin, että kiva nähdä? Pojat tässä on Janni.
Joukko lukiolaisia katseli arvioiden Jannia, osa nyökkäsi hymyillen. Peetu otti Jannia kädestä ja johdatti hänet nurmikolle istumaan.

- Saadaan olla rauhassa, poika mutisi ja kaivoi muovikassistaan uuden tölkin kaljaa
- Haluatko? Peetu kysyi ja kohotti oluttaan.
- Ei kiitos, en mä käytä.
- Onko se okei jos mä vähän otan?
- Olet tainnut ottaa jo enemmän kuin vähän, mutta ei mua haittaa. Mulla ei nyt vain ole fiilistä ryypätä.
- Nythän on koulujen päättäjäiset, tästä ei paljoa tilaisuus parane. Kai sä silti joskus juot?
- Onhan tuota joskus tullut kokeiltua…

Janni asettautui risti-istuntaan ja katseli Peetua. Poika oli ojentanut ylipitkät jalkansa suoraksi, tällä oli valkoiset tennarit ja tummansiniset farkut. Peetu nojasi taaksepäin käsiensä varaan, käden lihakset olivat kauniisti esillä yksinkertaisessa t-paidassa. Kesäkuu oli vasta alkanut, mutta silti pojalla oli jo kevyt rusketus, tämä näytti mielettömän hyvältä. Kunpa he olisivat tavanneet jo viime jouluna.

- Millaisen todistuksen sait? poika kysyi.
- Keskiarvo 8.2, olen ihan tyytyväinen, numeroita seiskasta ysiin.
- Sähän olet hyvä koulussa! Mä olen vain onnellinen, että eka vuosi lukiossa on kunnialla läpi. Koris vie niin paljon aikaa, ettei hirveästi kiinnostaa kirjojen parissa enää illalla kyhnätä.
Peetu otti kulauksen kaljastaan, muttei irrottanut katsettaan Jannista.
- Sä olet kaunis.
Janni veti syvään henkeä ja oli jo aloittamassa ”Kiitos, mutta minä haluaisin olla vain ystäviä kanssasi”-puhetta, kun humalainen Niko tuli ja pilasi kaiken.

- No mitäs täällä tapahtuu? Pikkuhuora on löytänyt itselleen uuden uhrin. Ihan näin miesten kesken voin kertoa, että ei kannata. Tuo ei ole mikään kummoinen pantava ja saat siltä vielä jonkun taudin kaupan päälle, Niko osoitti sanansa Peetulle.
 Tyttö käpertyi sanojen voimasta kokoon, hän vihasi Nikoa. Hän pelkäsi Nikoa. Peetu oli jo ponnahtanut pystyyn.

- Mitä vittua sä jätkä sanoit?
- Ihan ajattelin antaa ystävällisen neuvon, ei tuohon lahnaan kannata aikaansa tuhlata.

Kuin sanojensa vakuudeksi Niko sylkäisi Jannia kohti, ei kuitenkaan osunut tähän. Silmänräpäyksessä Peetun nyrkki läjähti Nikon nenään, tuntui, että iskusta hiljeni koko ranta. Yllätettynä Niko kumahti selälleen pidellen nenäänsä, sormien välistä valui verta. Janni kompuroi pystyyn ja tunsi kyynelten polttavan silmiään. Niko kiroili äänekkäästi ja Peetu seisoi tämän yllä, kädet nyrkissä valmiina tappelemaan. Janni tunsi nuorten katseet itsessään, tilanne oli hänelle liikaa, hän kääntyi ja lähti juoksemaan. Tyhmä, tyhmä, tyhmö, kaikui ääni hänen päässään askelten tahdissa.

Osa 4 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti