Siivet ja juuret, osa 4

Helmi siivutti lisää patonkia tarjolle ja vilkaisi ympärilleen. Henkka oli syventynyt grillin ympärillä keskustelemaan muiden jätkien kanssa, arvatenkin Toyotan moottoritilavuudesta tai jostain yhtä mielenkiintoisesta. Hänen läheisimmät ystävänsä Emmi ja Sini istuivat pihakeinussa naureskelemassa. Vieraita oli lähemmäs kaksikymmentä, mutta Jooaa ei vielä näkynyt. Onneksi.

Helmi oli jo ehtinyt katua hellämielisyyden puuskaansa, kun oli mennyt kutsumaan miehen paikalle. Mutta tämä oli näyttänyt niin yksinäiseltä ja haavoittuvalta sekä heillä kotona että silloin illalla tuossa tiellä. Helmi otaksui, että olisi helppoa torjua se hemmetin komea, mutta ärsyttävä flirttaaja. Tieto siitä että pinnan alla ei ollut pelkkää silkkoa… Niin. Tilanne oli muuttumassa vähän hankalammaksi.

Kati oli kertonut, että he viettäisivät mökillä koko kesäloman eli jäljellä olevat kolme viikkoa. Hänen täytyisi vain pysytellä pois Jooan tieltä seuraavat 22 päivää, jotta orastava kiinnostus ei pääsisi kasvamaan yhtään vakavammaksi. Kuinka vaikeaa se nyt voisi olla?

Samassa tyttö huomasi Jooan kävelevän pihaan muovipussia vasemmassa kädessä roikottaen. Ilta oli viileä, joten miehellä oli kuluneet farkut ja musta t-paita. Pelkkä Jooan katselu aiheutti Helmissä outoja sävähdyksiä. Hän näytti kulmikkaine kasvoineen ja lihaksikkaine vartaloineen vähän vaaralliselta, hieman rocktähdeltä ja erittäin seksikkäältä. Helmi huomasi Jooan tehneen vaikutuksen muihinkin, sillä jokaisen tytön katse oli kiinnittynyt uuteen mieheen.

Jooa huomasi hänet ja asteli rennosti mökin kuistille.
- Moi, mies tervehti pilke silmissään.
- Terve, Helmi vastasi ottaen askeleen taaksepäin. Ihan vain varmuuden vuoksi.
- Mä tulin nyt.
- Huomasin. Tota, jos mä esittelen sua vähän tyypeille?
- Tai sitten me voidaan lukittua tonne mökkiin.
- Älä aloita, Helmi sihahti.
- Mitä? Mähän olen vain tällainen ujo kaupunkilaispoika, joka pelkää tutustua uusiin ihmisiin, Jooa naurahti ja kaivoi kassistaan kaljatölkin.
- Porukoiden juomat on järvessä viilenemässä, Helmi kertoi ja lähti pois terassilta.

Hän esitteli Jooan kavereilleen, mutta katsoi viisaammaksi pitää mies etäällä Henristä, joten grilliä piirittävä joukko jäi Jooalle tuntemattomaksi. Tätä ei näyttänyt tilanne haittaavan yhtään, sillä hän oli pian löytänyt paikkansa pihan tukkipöydästä tyttöjen piirittämänä.

Helmi palasi kuistille hakemaan aukaistun siiderinsä, kun Henkka ilmestyi hänen viereensä.
- Mitä toi täällä tekee? tämä kysyi ääni kireänä Jooaan päin nyökäten.
- Ajattelin, että sille tekee ihan hyvin tutustua muihin nuoriin.
- Olitpas sä ystävällinen, Henkka totesi pisteliäästi.
- Mikä sulla oikein on?
- Vituttaa vaan tuollaiset kusipäiset kaupunkilaiset.
- Ei Jooa ole kusipää, Helmi puolusti ennen kuin ehti ajatella asiaa loppuun asti.
- Mistä sä sen tiedät? Henkka katsahti häneen terävästi.
- Enhän mä tiedäkään, mutta et sä saa tuomita ihmisiä vain ulkonäön perusteella, tyttö rauhoitteli ja laski kätensä pojan käsivarrelle.
- No, kunhan ei tule mun tielleni, tämä murahti.

Henri veti hänet kunnolla itseään vasten ja suuteli ahnaasti. Helmi tunsi pojan käsien valuvan alaspäin, kunnes hän lopulta kouraisi omistavasti tytön takapuolta, kuin tehdäkseen selvästi kenelle tämä kuului.

Poika otti mukaansa lautaselle valmiiksi viilletyt makkarat ja lähti grillille. Vasta sen jälkeen Helmi uskalsi katsoa ympärilleen. Jooa tuijotti häntä pöydästä silmät tummina ja kaventuneina. Tyttö asteli Emmin ja Sinin seuraan ja toivoi illan olevan jo ohi. Tässä kaikessa vain oli vähän liikaa sulatettavaa hänelle.

Helmi oli keskittynyt kuuntelemaan Sinin tilitystä kesätyöstään puutarhatyöntekijänä, kun hän huomasi terassilla seisoskelleen Jooan ja Katan suuntaavan päättäväisesti kohti metsikköä.
- Oho, katsokaapas Kataa, Emmi tirskahti hänen oikealla puolellaan.
- Siellä alkaa kohta puska heilua, Sini ennusti nauraen.
- Eihän siinä, tuo kelpaisi mullekin, Emmi sanoi ja Sini nyökytteli myöntyvästi.

Helmi ei pystynyt osallistumaan sanailuun. Häntä kylmäsi. Hän oli nauttinut Jooan ihailusta ja antautunut tämän katseen myötä tulevalle sähkölle luullen olevansa ainutlaatuinen. Katastakin tuntui varmasti nyt siltä, hän ajatteli kitkerästi. Helmi vilkaisi Henkkaa, joka istui laiturilla pelkkä pyyhe päällä ja puhui Samulin kanssa niin että järven selkä raikui. Poika oli ihanan tuttu ja turvallinen, hiiteen mokomat kaupunkilaiset komistukset. Vaikka eihän Helmi ollut edes mitään vaihtoa harkinnut. Ehdottomasti ei.

 Aurinko oli jo laskemassa, kun Helmi lisäsi viimeisiä sipsejä kulhoihin. Jooa ilmestyi hänen viereensä ja alkoi täyttää lautastaan. Helmi vilkaisi miestä, tämän hiukset olivat pörröiset, t-paidan selässä muutamia neulasia ja kasvoilla leveä hymy. Kata istui selvästi tyytyväisen näköisenä pöydän ääressä.

- Nälkä, Jooa tuumasi ja annosteli kastiketta fetasalaatin päälle.
Helmi vain ynähti vastaukseksi.
- Hyvät bileet, kiitos vielä kutsusta, Jooa hymyili viimeistellen annoksensa kolmella palalla juustopatonkia.
Siihen tyttö ei enää vastannut mitään, ja Jooa katsoi häntä viimein kunnolla. Mies kurtisti kulmiaan nähdessään Helmin ilmeen.

- Mitä nyt?
- Miten niin? Kaikkihan on vallan mainiosti.
- Ei oikein siltä näytä, Jooa totesi hetken häntä tarkasteltuaan.
- No, mä vaan mietin, että oliko Kata tämän illan ”kiinnostavinta mitä mä täällä olen nähnyt. Tai muuallakaan”-tyttö? Helmi kivahti. Ja katui sitä välittömästi. Perhana, tänä iltana hänen suunsa todella oli päätä pahasti edellä.
- Vai semmoista. Luuletko, että musta on herkkua katsella, kun tuo gorilla kourii sua niin saatanan omistavasti?
- Henkka on mun poikaystävä, Helmi puolustautui.
- Ja Kata mun tämän illan hoito, että koeta kestää.
- Ei kuule tuota mitään ongelmaa, vaikka kävisit panemassa jokaista tyttöä täällä.
- Ehkä mä teen sen, Jooa ärähti.
- Sitä en epäile yhtään, Helmi vastasi, ja sai kamppailla pitääkseen äänensä matalana. Muiden ei todellakaan tarvinnut kuulla tätä keskustelua.

Jooa lähti lautasensa kanssa, mutta pysähtyi aivan hänen rinnalleen ja kuiskasi:
- Toi mustasukkaisuus muuten saa sut näyttämään ihan helvetin haluttavalta.
- Mä en ole… Helmi aloitti kimmastuneena, mutta Jooa oli jo jatkanut matkaansa.

Helmin teki mieli polkea jalkaansa kuin kolmivuotias ja huutaa, ettei todellakaan ollut mustasukkainen mokomasta ääliöstä. Sen sijaan hän kahmaisi kourallisen sipsejä mukaansa ja lähti murjottamaan Sinin viereen.

Juomat alkoivat loppua itse kultakin, ja keskustelun täyttivät pohdinnat jatkoille lähdöstä kylän ainokaiseen baariin.
- Haluutko lähteä? Henri tuli kysymään Helmiltä, kun nuoret alkoivat jo siirtyä autoille.
- Eihän mulla ole vielä ikää, tyttö naurahti.
- Kyllä me voitasiin sut taas puhua sisälle.
- Ei mua nyt innosta. Laitan täällä paikat kuntoon ja lähden kotiin nukkumaan. Jaksan vielä herätä aamulla navettaan.
- Varma?
- Joo, joo.
- No me lähdetään poikien kanssa yksille, Henri suikkasi nopean suukon hänelle ja riensi kavereidensa luokse.

Helmi halasi muutamia kavereitaan ja otti vastaan kiitoksia illasta. Kun viimeisetkin auton valot olivat häipyneet mutkan taa, hän saattoi huokaista. Vihdoinkin ilta oli ohi.

Helmi haukotteli, vielä pitäisi lähteä pakkaamaan loput eväät ja kerätä roskat. Kaikki hänen aikeensa hävisivät, kun mökin nurkan takaa ilmestyi tumma hahmo. Sydän syöksyi täyteen laukkaan, mutta pelko jähmetti tytön paikoilleen.

Osa 5

Siivet ja juuret, osa 3

Seuraava päivä koitti kauniina ja sateesta oli muistona vain raikastunut ilma. Kati oli pyytänyt Jooaa lähtemään poikien kanssa lehmiä katsomaan, sillä he halusivat Ilkan kanssa olla hetken kahdestaan. Tai hän oli lähdössä katsomaan Helmiä, pojat toimivat sopivasti tekosyynä tilalle pääsyyn, mies ajatteli, kun hän hyväksyi ehdotuksen.

Isä tuli hänen luokseen pihalla ja sanoi matalalla äänellä.
- Pidät sitten noita muksuja kunnolla silmällä, mutta mitään kiirettä ei ole takaisin.
Leveä virne isän kasvoilla etoi poikaa.
- Miksi ei? Eihän sun ikäiset jaksa kuin yhden varvin, Jooan oli pakko nälväistä.
Hetken näytti, että isä saisi taas yhden raivokohtauksen, mutta tämä tokaisikin takaisin silmää iskien:
- Sitä varten on kato ne siniset pillerit.

Jooa turvautui facepalm-ilmeeseen, ja isä lähti hekotellen Katin luo. Nainen vielä kiiruhti tuomaan heille valkoisen emalikannun ja rahaa.
- Tämän verran riittää, muistat sitten antaa rahat, vaikka ne varmaan tyrkyttää sitä maitoa ilmaiseksi.

Veeti ja Elias lähtivät ajamaan polkupyörillään miehen hölkätessä perässä. Matka sujui vauhdikkaasti ja pian koivujen reunustama tie johti heidät Aholan pihaan. Pojat hihkuivat nähdessään ensimmäiset lehmät kaukana pellolla. Pihassa ei näkynyt ketään ja Jooa mietti mitä tekisi.
- Mennään lehmien luo, Elias pyysi.
- Ei vielä, pitäähän meidän käydä kysymässä lupa. Lähdetään käymään tuolla sisällä, Jooa vastasi reippaasti, vaikka jostain syystä häntä vähän jännitti.

Talo oli suuri ja keltainen, hitaasti hän nousi ulko-ovelle johtavat portaat. Oven pielessä ei näkynyt ovikelloa, joten Jooa koputti muutaman kerran, mutta ketään ei tullut avaamaan. Epäröiden hän kokeili kahvaa ja ovi aukeni. Sisältä kuului askelia, joten mies astui eteiseen muksujen seuratessa tiukasti hänen kannoillaan.
- Haloo! Onko ketään kotona? Jooa huhuili.

Pian kuuluivat lähestyvät askeleet, ja käytävästä ilmestyi kiharatukkainen nainen pyöreät kasvot punoittaen.
- Päivää, nainen sanoi hitaasti, kuin miettien pitäisikö hänen tuntea vieraat.
- Hei, me tultiin katsomaan lehmiä ja ostamaan maitoa. Nämä kaksi tässä on Korhosen Katin poikia, me ollaan tuossa mökillä viettämässä lomaa, Jooa selitti.
Naisen kasvoille levisi leveä hymy.
- Vai on Katin pojat jo noin isoja! Vastahan ne syntyivät. Tietysti saatte maitoa ja katsella lehmiä, minulla on vaan tuo ruuanlaitto pahasti kesken ja Karikin on asioilla, mutta jos se Helmi joutaisi teidän kaveriksi, nainen puhua papatti nopeaan tahtiin, ja kääntyi lauseen lopuksi huutamaan Helmiä portaiden suuntaan.

Jooa ei voinut uskoa tuuriaan. Askeleiden jytinä alkoi kuulua portaista, ja ensimmäisenä hän näki paljaat jalat, seuraavaksi pitkän pätkän ruskettunutta säärtä, joka hävisi katkaistujen farkkushortsien sisään. Helmillä oli yllään valkoinen toppi ja kysyvä ilme, kun hän pääsi rappuset alas. Perhana, että tyttö näytti hyvältä, mies ihasteli hiljaisena.

- Lähdepäs näyttämään näille Katin pojille lehmiä ja annat tankista maitoa. Isäs on kylillä ja minulla lihapullien teko sen verran kesken.
Helmi vilkaisi eteiseen ja nähdessään Jooan hänen ilmeensä synkkeni. Helmi oli kuitenkin sen verran hyvin kasvatettu, että hän vain nyökkäsi äidilleen ja veti eteisessä kumikengät jalkaansa. Tyttö suuntasi ovelle sanoen:
- No niin lapset, lähdetäänpäs katsomaan lehmiä.

Piikki ei jäänyt Jooalta huomiotta. Kuuliaisesti Veeti ja Elias lähtivät Helmin mukaan ja mies seurasi joukon hännillä maitokannua heilutellen. Tyttö oli saanut pojat lumottua jo ennen kuin he saapuivat navetalle, mutta Jooa ymmärsi tenavia täysin.
- Käydään katsomassa ensin vasikoita, Helmi kertoi pojilla ja aukaisi navetan oven.
Jooa piti ovea auki, että Veetikin ehti sisälle asti, sen jälkeen hän seisoi sieraimet väristen oven suussa. Navetassa haisi. Todella pahasti. Mies veti syvään henkeä ja astui peremmälle. Helmin vuoksi, hän muistutti itseään.

Peremmällä pojat olivat jo rapsuttamassa vasikoita ja nauroivat, kun ne yrittivät imeä heidän sormiaan. Helmi jutteli pehmeällä äänellä eläimistä. Jooa seisoi kolmikon takana kuuntelemassa, eikä voinut mitään tunteelle, että hän oli ulkopuolinen.

- Hei, lähdettäisiinkö katsomaan olisko meillä tarjota teille jätskit? Helmi kysyi pojilta, kun nämä olivat aikansa silitelleet elukoita.
Myöntävien hihkaisujen jälkeen kolmikko suuntasi ovelle vilkaisemattakaan Jooaan. Hiljaisena hän lähti seuraamaan heitä. Juttu ei ollut mennyt ollenkaan niin kuin hän oli kuvitellut.

Helmi käski heidät istumaan puutarhapöydän ääreen ja riensi sisälle hakemaan jäätelöt. Jooa asetteli pojat istumaan niin, että pääsi itse Helmiä vastapäätä. Pian tyttö tuli tuoden mukanaan Mansikkaeskimot. Lapset keskittyivät syömään, Jooa katselemaan Helmiä ja Helmi väistelemään Jooan katsetta.

Ovi kävi ja Helmin äiti tuli pihalle kahvikuppi käsissään. Huokaisten hän istahti pöytään ja kysyi Jooalta:
- Olisitko sinä ottanut kahvia?
- EI kiitos, kyllä tämä riittää, hän vastasi ja kohotti jäätelöään.
- Sinä siis olet Katin uuden miehen poika? Riitta kysyi uteliaana.
- Joo, mä olen Jooa.
- Mikä? Joona?
- Ei kun Jooa, jii oo oo aa, mies tavasi. Eikä ensimmäistä kertaa.
- Onpas kumma nimi, Riitta tuumasi, ja sai Helmiltä kiukkuisen silmäyksen.
- Mutsin ensimmäisiä taiteellisen puolen esiin tuomisia, Jooa kohautti olkiaan.
- Mitäs sinä opiskelet?
- En mitään.
- Ai, olet töissä?
- No en ole sitäkään, hän vastasi vähän nolona.
- EI Jooa tee muuta kuin tappelee Ilkan kanssa, Elias huomautti ja sai nostettua Riitan ennestään koholla olevat kulmat vielä ylemmäksi.
- Joo, aina huutaa, Veeti vahvisti.
Mies vilkaisi häijysti lapsia, ja päätti tämän olevan viimeinen kerta kun yritti olla heille ystävällinen.

 - Äiti sanoo, että siitä tulee vielä pummi, Elias jatkoi tietäväisenä.
- No ei kai sentään, Riitta yritti naurahtaa kevyesti.

Helmi loi ensimmäisen kunnon katseen Jooaan, mutta enää se ei tuntunut miehestä miltään. Varsinkin kun toivoi vain pystyvänsä vajoamaan maan alle.

Pojat olivat saaneet jäätelönsä syötyä, ja Helmi ilmoitti reippaasti:
- Lähdetäänpäs vielä hakemaan sitä maitoa.
Jooa oli jo unohtanut koko asian, hiljaisena hän lähti kannun kanssa seuraamaan muita takaisin navettaan. Hän ojensi astian Helmille, joka loi häneen tutkivan silmäyksen. Yhdessä Helmi ja pojat perehtyivät maitotankkiin, ja Helmi antoi ylpeiden pikkupoikien laskea maitoa kannun täyteen.
- Varmaan turvallisinta antaa tämä sulle, Helmi sanoi ojentaessaan astiaa.
- Joo, noi tuli pyörillä, että mun kannettavaksi tämä jää joka tapauksessa.
Helmi katsoi häntä aivan kuin aikoisi sanoa jotain, mutta sulkikin suunsa.

- Mä melkein unohdin, Jooa sanoi ja kaivoi farkkujensa taskusta ryppyisen setelin ojentaen sen Helmille.
- En mä mitään ota, tyttö vastasi ja nosti kätensä ilmaan.
- No vie sitten vanhemmillesi.
- Eikä mitä, naapuriapu on ilmaista, Helmi vastusteli.
- Joko sä otat tämän rahan tai sitten löydätte sen postilaatikostanne. Kati käski antamaan rahat, ja noi mukelot on kuitenkin juoruamassa, jos en maksa. Huomattu on, että niiden suut on aika suuret, Jooa sanoi happamesti ja vilkaisi veljeksiä, jotka tapittivat heitä suurella mielenkiinnolla.

Huokaisten Helmi nappasi setelin ja pisti sen taskuunsa mutisten samalla maksun turhuutta.
- Kiva että kävitte, tulkaa toistekin. Vaikka niin, että ollaan lypsyllä, niin näette senkin, Helmi sanoi lapsille. Pojat nyökkäilivät pontevasti ja lupasivat tulla.

Helmin suoristauduttua Jooa katsoi häntä ja kysyi:
- Kutsu ei tainnut koskea minua?
Helmi kohautti harteitaan.
- Musta sä et vaikuttanut kovin kiinnostuneelta vasikoista.
- Tämä saattaa tulla sulle yllätyksenä, mutta mä en todellakaan ollut täällä lehmien takia, mies sanoi matalalla äänellä tiiviisti Helmiä katsoen.
- Tiedetään, Helmi vastasi ja työntyi Jooan ohi, ennen kuin hän ehti tulkita tytön ilmettä.

Jooa antoi poikien polkea rauhassa edellään, ja kävi äskeistä kyläilyä mielessään. Se oli varmaa, ettei hän ollut aikoihin halunnut ketään näin paljoa, mutta nyt Helmi tiesi, että hän oli pelkkä luuseri, joten hänen pisteensä eivät olleet ainakaan kohentuneet tytön silmissä.

Mökille tultuaan Jooa työnsi maitokannun jääkaappiin ja nappasi pyyhkeen mukaansa. Navetassa lannan hajuun oli ehtinyt tottua, mutta kotimatkalla hän oli kauhulla haistellut vaatteita ja itseään. Nopeasti Jooa riipii vaatteet yltään ja hyppäsi järveen.

***

Heti seuraavana päivänä Elias ja Veeti saivat manguttua äidiltään uuden käynnin navettaan. Kati kysyi Jooaakin mukaan.
- Näytänkö mä joltain maajussilta? hän tuhahti keinusta.
- Ei sitten, me mennään, Kati vastasi ja nappasi isää kädestä kiinni, kun he lähtivät kävelemään poikien perään.

Jooaa vaihteeksi ärsytti: isä ja Kati olivat koko aamun kiherrelleet ja lääppineet toisiaan kuin pahaiset teinit ja muksut olivat vaativat huutaen huomiota, joten hän oli vain onnellinen yksinolosta. Jooa ehti ottaa pitkät päiväunet ennen kuin porukat tulivat takaisin. Vekarat alkoivat heti toimittaa mitä olivat nähneet ja tehnet. Jooa jaksoi hetken esittää kiinnostusta, mutta kävi pian vaihtamassa lenkkivaatteet ja painui ulos.

Hän piti alusta asti vauhdin reippaana. Jooa tiesi, että hänen täytyisi löytää keino purkaa tämä turhautuminen ja vitutus. Yleensä keinoina oli viina tai naiset, mutta nyt oli aika kuivaa molempien osalta. Jäljelle jäi juokseminen. Kolme viikkoa tehokasta treeniaikaa jäljellä, tätä menoa hän olisi syksyllä oikea maratoonari.

Kännykän karttaohjelman avulla mies juoksi vailla pelkoa eksymisestä. Hiljaisilla hiekkateillä ei näkynyt muita ihmisiä, kuulokkeista pauhaava metalli tahditti askeleita. Reilun tunnin juoksun jälkeen hän alkoi jo lähestyä mökkiä ja päätti vetää kunnon loppukirin. Vauhti kuitenkin tyssäsi, kun Helmi pyöräili vastaan.

Puuskuttaen Jooa pyyhki otsaansa, ja Helmi laskeutui pyörän selästä. Mies oli hieman yllättynyt, hän oli odottanut, että tyttö vain pyyhkäisisi hänen ohitseen.
- Oliko hyvä lenkki?
- Ihan kohtalainen, Jooa henkäisi ja yritti saada hengityksensä tasaantumaan.
- Sä et tänään ollut muiden mukana, Helmi tuumasi pienen tauon jälkeen.
- Tuliko jo ikävä?

Hän sai vastaukseksi pelkän silmien pyöräytyksen, Helmi oli jo liikahtamassa eteenpäin, kun Jooa tokaisi:
- Kuinka innokas sä olisit tuppautumaan ihmisten seuraan, jotka ei sua oikeasti edes halua mukaansa?
- Mut sehän on sun isäs!
- Newsflash: kaikilla ei ole niin läheiset välit vanhempiinsa kuin sulla, Jooa sanoi, eikä onnistunut kätkemään kitkeryyttä äänessään.
- Miksi sä sitten olet täällä niiden kanssa? Helmi kysyi varovasti.
- Koska mulla ei ole muuta paikkaa. Isä on just muuttanut Katin kämppään, koska mun yhdet kotibileet riistäyty vähän käsistä muutama vuosi sitten niin isä ei antanut mun jäädä sinne. Mun taloudellinen tilanne on vähän rempallaan, ja Helsingin vuokrakämpäthän on tunnetusti ihan saatanan edullisia. Niin että siksi mä olen jumissa täällä hevonperseessä, Jooa valitti.

Hän pyöritteli harteitaan ja vähän jo katui avomielisyyttään, Helmin silmissä hän oli varmasti jo melkoinen helmi mieheksi. Tyttö katsoi häntä pitkään, ennen kuin aloitti epävarmasti:
- Meillä on perjantai-iltana bileet tuossa meidän rantasaunalla, että jos kaipaat piristystä niin tule sinne, Helmi sanoi ja hymyili pienesti.

Jooa jäi tuijottamaan tyttöä yllättyneenä, hän oli saanut kutsun Helmin bileisiin. Hymy valaisi pian hänen kasvonsa, ja tyttö kiirehti oikaisemaan:
- Älä sitten kuvittele liikoja. Ihan vain, että pääset pois sieltä mökiltä ja näet muitakin nuoria. Mä seurustelen edelleen onnellisesti.
- Kiitos kutsusta, ehkä mä tulen.
- Talo tarjoaa ruuan, omat juomat mukaan. Seiskan pintaan mä olen muut kutsunut, tule jos tulet, Helmi vielä lisäsi ja lähti liikkeelle.

Jooa kääntyi katsomaan Helmin perään ja ihaili kuinka ilta-aurinko sai tämän vapaana heiluvan tukan hohtamaan punaista valoa.

Osa 4

Siivet ja juuret, osa 2

Jooa olisi halunnut lainata isänsä autoa, mutta oli joutunut tyytymään Katin varastosta kaivamaan polkupyörään. Malliltaan se vaikutti olevan jostain ajalta ennen talvisotaa, mutta sillä oli kuitenkin päässyt polkemaan keskustaan. Keskusta tosin oli ehkä liian suureellinen ilmaisu tästä paikasta. Jooa oli jo käynyt kebab-pizzeriassa, sekatavarakaupassa ja kylän toisessa ruokakaupassa. Apteekkiin hänellä ei ollut asiaa, ja mies arpoi menisikö käymään kirjastossa vai ruokakaupassa. Siinä oli kaikki mitä täältä löytyi, liikkeelläkin tuntui olevan pelkkiä eläkeläisiä tai ehkä täällä ei asunut sen nuorempia. Hän päätti hakea kaupasta halvimman mehujään, ja sen jälkeen käydä kirjastossa.

Kaupan vihannesosasto tarjosi iloisen yllätyksen, kun hän näki Helmin valikoimassa tomaatteja. Jooa hiipi tytön taakse ja kumartui kuiskaamaan tämän korvaan.
- No, kenestä näit unta juhannusyönä?
Helmi kiepsahti ympäri ja perääntyi muutaman askeleen, kun huomasi miehen seisovan niin lähellä. Tyttö vilkaisi ympärilleen, ennen kuin vastasi:
- En ainakaan sinusta, hän tuhahti ja nosti leukaansa.

Jooaa hymyilytti, tyttö oli entistä söpömpi äkäisenä. Tätä pitäisi ehdottomasti ärsyttää lisää.
- Miten musta tuntuu, että sä valehtelet. Milloin lähdetään taas iltakävelylle?
Helmi ei ehtinyt vastata, kun tämän viereen ilmestyi joku jätkä. Jooa kiinnitti häneen huomiota vasta kun poika kiersi kätensä omistavasti Helmin harteille.

- Kukas tää heppu on? poika kysyi ja katsoi Jooaa selvä haaste silmissään.
- Se on meidän mökkinaapuri, Honkaniemen Katin poikapuoli, Helmi vastasi. Mies huomasi tytön katseesta varoituksen pilkahduksen. Öisestä suukosta ei ilmeisesti kannattanut mainita.
- Niin se hesalainen, poika nyökkäsi.
Jooa kohotti yllättyneenä kulmiaan, hän oli kyllä kuullut maaseudun tiedonkulun nopeudesta, mutta silti vauhti yllätti.
- Sen on kyllä näköinen, jätkä vielä naurahti.

Hän katseli edessään seisovaa pariskuntaa. Hieman houkuttelisi kertoa juhannuksesta tuolle punaniskalle, mutta ei hän kuitenkaan ihan idiootti ollut. Vaikka hän ei normaalisti tuntenut oloaan 185 senttisenä lyhyeksi, Helmin poikaystävä oli ainakin päätä pidempi, ja ainakin parikymmentä kiloa painavampi. Eikä se kaikki ylimääräinen ollut läskiä. Tuo heppu oli juuri niitä vantteria jässiköitä joita ei kaupungissa tavannut. Ja ilmeisen halukas kouluttamaan stadin kundia, jos saisi pienenkin syyn siihen, Jooa arvioi hiljaisena.

- Joo, mä taidankin tästä lähteä, hän totesi viimein.
Eikä voinut itselleen mitään, vaan ohittaessaan kaksikon iski Helmille silmää.

Helmi vilkaisi hätäisesti loittonevaa selkää, toivottavasti Henkka ei ollut huomannut silmäniskua. Huokaisten tyttö jatkoi tomaattien valikointia yrittäen samalla hätistää tuon tummatukkaisen kaupunkilaisen mielestään. Se vain oli valitettavan hankalaa, koska yksi suukko Jooalta oli aiheuttanut hänessä enemmän kipinöintiä kuin Henkan kaikki tähänastiset kosketukset tai suudelmat yhteensä.

***

Jooa oli levoton, hän kulki rauhattomasti sisältä ulos ja takaisin. Muut olivat lähteneet käymään Katin sukulaisten luona, eikä hän todellakaan ollut tuppautunut mukaan. Hän halusi nähdä Helmin, mielellään ilman sitä korstoa. Kannattaisi siis lähteä hieman tutkimaan maastoa mökillä oleilun sijaan.

Mies arveli, että tarvitsisi tekosyyn siellä suunnalla liikkumiseen, joten hän kaivoi kassistaan ainoat verkkarit ja vaihtoi ne ylleen. Ulos mennessään hän vilkaisi peilikuvaansa, ja hetken mielijohteesta heitti t-paidan yltään. Ulkona oli ihan tarpeeksi kuuma, että olisi hyväksyttävää lenkkeillä ilman paitaa. Ja samalla hän saattoi esitellä vaivalla hankittua sixpackiaan, sitä ei ainakaan Helmin poikaystävältä löytynyt. Sodassa ja rakkaudessa ja sitä rataa, Jooa tuumasi ja lähti ulos.

Juoksu kulki pienestä tauosta huolimatta yllättävän kevyesti, ja mieli odotusta tulvillaan hän hölkkäsi kohti Aholaa. Soratietä reunustivat molemmin puolin tilan laajat pellot. Jooa huomasi vähän kauempana kuinka kaksi henkilöä tulivat kutsumaan lehmiä. Hän kiihdytti askeltensa tahtia, kun tunnisti Helmin hahmon. Ensimmäisten lehmien astuessa tielle Jooa kuitenkin pysähtyi. Elukat näyttivät näin läheltä katsottuna valtavilta ja niiden sarvet todella häijyiltä.

Helmin läheisyys sai hänet kuitenkin siirtymään muutamia metrejä lähemmäksi.
- Terve, tässä menee vielä hetki, vanhempi mies huikkasi hänelle, ja vasta silloin Helmi kääntyi katsomaan häntä. Huomattuaan Jooan, hän käänsi päänsä pois, kuin ei olisi miestä huomannutkaan.
- Joo ei se mitään, hän vastasi. – Montako lehmää teillä on?
- Lypsettäviä on 22 ja siihen päälle vielä vasikat ja hiehot, mies vastasi.

Lehmien ohimarssin ajaksi miehet keskittyivät jutustelemaan niitä näitä, ja Helmi vilkaisi tämän tästä Jooa. Jokainen katse oli edellistä pidempi. Jooa piti katseensa miehessä, mutta rekisteröi kyllä jokaisen Helmin häneen luoman silmäyksen.

- Viehän Katille terveisiä, mies totesi, kun viimeinenkin lehmä oli ylittänyt tien.
Isäntä lähti kulkemaan lauman perässä, ja tytön tehtäväksi jäi molempien porttien sulkeminen. Jooa asteli lähemmäksi, mutta Helmi ei enää vilkaissutkaan hänen suuntaansa.
- Mä en arvannutkaan, että sä olet tällainen cowgirl, mies heitti, mutta sai vastaukseksi vain hiljaisuuden.

Helmi sai toisen portin suljettua ja lähti harppomaan tien yli. Jooa sulki nopeasti tytön tien astumalla hänen eteensä. Helmi yritti vasemmalle, mutta hän liikkui yhtä nopeasti. Sähähtäen tyttö seisahtui ja äsähti:
- Mitä nyt?
- Ootko sä mulle vihainen jostain?
Helmi ei vastannut vaan tyytyi tuijottamaan näkymätöntä pistettä jossain Jooan vasemman korvan vieressä.

 - Oonko mä tehnyt jotain väärää? hänen kysymyksensä sai Helmin viimein kääntämään kipinöivän katseensa mieheen.
- Ai oletko? No esimerkiksi suudellut mua lupaa kysymättä, flirttaillut mulle poikaystäväni nähden ja sitten vielä ilmestyt tänne esittelemään lihaksiasi, Helmi luetteli kiihtyneenä.
- Syyllinen kaikkiin kohtiin, Jooa nyökkäsi ja hymyili: - Mutta ei se ole kokonaan mun vikani. Sä vaan nyt satut olemaan kiinnostavinta mitä mä täällä olen nähnyt. Tai muuallakaan.

Helmin suu raottui hämmennyksestä, ja häneltä karkasi pieni henkäys.
- Mä seurustelen, Helmi sanoi hiljaa.
- Se on vain hidaste.
- Enkä mä ole susta mitenkään edes kiinnostunut, tyttö tuhahti.

Jooaa hymyilytti taas, hän astui vähän lähemmäksi, pyyhkäisi Helmin poninhännästä karanneen suortuvan tytön korvan taakse ja juoksutti sormiaan tämän kaulan pehmeällä iholla pysähtyen solisluulle.
- Tiedätkö, tuo olisi paljon helpompi uskoa, jos sun kroppasi ei olisi asiasta niin eri mieltä, Jooa virkkoi ja vilkaisi merkitsevästi alaspäin.
Tyttö seurasi katsetta, ja tajutessaan mitä mies tarkoitti, risti kiivaasti kätensä rinnalleen.
- Sika! Helmi ärähti posket suuttumuksesta liekehtien ja lähti marssimaan laitumelle.
Jooa väisti ja jäi nauraen katsomaan Helmin vihaista poistumista. Kun tyttö oli hävinnyt näkyvistä, hän kääntyi ja jatkoi lenkkiään.

Illalla sateen ropistessa mökin kattoon Jooa katseli sohvalta, kun muut pelasivat Afrikan tähteä. Hän halusi tietää lisää Helmistä ja katseli miettien Katia, tiesikö nainen jotain? Kehtaisiko kysyä? Ennen kuin hän ehti avata suunsa, mieleen muistui sen miehen lähettämät terveiset.
- Joku mies muuten lähetti sulle tänään terveisiä, Jooa heitti huolettomasti ja käänsi samalla ikivanhan Aku Ankan sivua.

Isä vilkaisi häntä terävästi, mutta Jooa jätti sen huomiotta, ei hänkään nyt aina yrittänyt ärsyttää tai luoda epäsopua.
- Mikä mies? Kati kysyi levollisesti.
- Mistä minä tiedän. Olin lenkillä, ja se iso maatila mikä on tuossa lähellä, niin siinä päästivät lehmiä tien yli, joten jouduin pysähtymään ja juttelemaan sen maajussin kanssa.
- No sehän on silloin Aholan Kari. Sellainen päälaelta kalju ja vähän vatsakas mies?
- Joo, just se.
- Kari on minua lähes viisitoista vuotta vanhempi, kyllähän me silloin kun olin teini, niin välillä pyörittiin samoissa porukoissa. Kari sitten löysi Riittansa jostain kirjekaveri-palstalta. Silloin ei ollut mitään facebookkeja tai mesejä, Kati kertoili ja nyökkäsi sohvan suuntaan.

Jooa halusi tarinan jatkuvan, eikä huomauttanut, että mese oli jo kuollut ja kuopattu.
- Heille syntyi vain yksi lapsi. Kyliltä kuulin, että oli ollut keskenmenoja ja tytön synnytyskin kuulema aika vaikea. Siksi lapsen nimeksi varmaan tuli Helmi, näitkö muuten sitä tyttöä?
- Taisi siinä joku teini olla, mies vastasi välttelevästi.
- Olen onnellinen Karin puolesta, mahdottoman kiltti mies ja ansaitsi ehdottomasti oman perheen. Koskaan ei voi tietä mistä sen onnensa löytää, Kati tuumasi ja loi Ilkkaan jälleen yhden niistä imelistä hymyistä, jotka saivat Jooan yökkäämään.

Isä ja Kati unohtuivat tuijottelemaan toisiaan, joten hän arveli tarinan olevan lopussa.
- Me muuten voitaisiin käydä Aholassa, haettaisiin ihan kunnon tinkimaitoa. Haluaisitteko pojat lähteä katsomaan lehmiä? Kati kysyi lapsiltaan, ja sai vastaukseksi innokkaat hihkaisut.

- Mä voisin lähteä kanssa mukaan, Jooa tarjoutui.
Isä ja Kati katsoivat häntä kummissaan.
- No hei, vähän vaihtelua tähän mökkeilyyn. Tämä ei varsinaisesti ole mitään ilotulitusta, mies puolustautui.
- Katsotaan sitä huomenna, millainen keli on ja muutenkin, Kati vastasi ja nousi kattamaan iltapalaa.

Osa 3

Siivet ja juuret, osa 1

Jooa seisoi laiturin nokassa ja katseli ympärillään avautuvaa maisemaa, joka oli kuin suoraan jostain Suomi-filmistä. Täydellisen sininen taivas, jonka kannella muutama pumpulipilvi lipui rauhallisesti horisonttiin. Peilityyni järven pinta heijasti samaa sinistä, rantoja reunustivat vihreät koivut ja siellä täällä pilkahti muita kesämökkejä. Mikään hänen ympärillään ei vastannut hänen sisällään riehuvaa vimmaa, ja se ärsytti häntä entisestään.

Jos maailmassa olisi tippaakaan oikeudenmukaisuutta, hän olisi nyt jossain Thaimaan tai Balin rannoilla. Astetta huonompi vaihtoehto, mutta vielä ihan siedettävä, olisi ollut kesätyöt Helsingissä. Sen sijaan hän oli jumissa mökillä jossain keskellä Suomea. ”Tutustumassa uuteen perheeseen”, kuten hänen isänsä oli asian ilmaissut. Jooa sylkäisi turhautuneena veteen ja kaivoi taskustaan kuulokkeet. Mökin etupihalla hänen isänsä uuden naisystävän kersat olivat alkaneet leikkiä, eikä hän todellakaan aikonut kuunnella tuota mekkalaa. Amorphiksen täyttäessä korvat Jooa istahti laiturilla olevalle penkille ja painoi aurinkolasit takaisin silmilleen.

Mies havahtui ajatuksistaan, kun laituri alkoi keinua. Hän näki isänsä lähestyvän, mutta käänsi mielenosoituksellisesti katseensa takaisin järvelle. Isä oli kuitenkin ehtinyt tottua murjotukseen, joten hän vain nykäisi kuulokkeen pois poikansa korvasta.
̶ - Syömään.
̶ - Ei ole nälkä, Jooa urahti.
̶ - Tuo sun kiukuttelusi alkaa olla aika lapsellista, olisiko jo aika miehistyä? isä ärähti ennen kuin lähti takaisin.

Isän moitteille hän ei aikonut uhrata ajatustakaan. Tämähän hänet oli tänne korpeen raahannut, kestäköön siis seuraukset. Jooa työnsi kuulokkeen takaisin paikalleen, ja joutui samalla pyyhkäisemään silmille valahtaneet hiukset pois tieltä. Surffitukka oli toiminut Kutalla, mutta nyt sitä voisi käydä lyhentämässä. Ehkä sitten kun hän pääsisi takaisin kotiin. Jooa arveli, että täällä landella ainut parturointityyli olisi millin siili tai joku jäätävä takatukka.

Seuraavana päivänä Jooa oli tyytyväinen ainoastaan siihen, ettei hänen tarvinnut istua juhannusaaton ruuhkissa. Hän seurasi sivusta isän, Katin ja mukuloiden juhannuksen valmistelua. Mökki piti siivota, kuisti ja tupa koristella luonnonkukilla sekä tietysti hakea pihaan juhannuskoivut.

Jooa oli valloittanut pihakeinun läppärinsä kanssa, ja mietti vaihtoehtojaan tai oikeastaan niiden puutetta. Hän oli kyllä täysi-ikäinen, mutta työttömänä ja persaukisena ikävästi isänsä armoilla. Asia ei muuttunut, vaikka sitä kuinka miettisi.
̶- Mitä sä teet? pieni ääni kysyi kiikun vieressä.
Jooa vilkaisi Katin kuopusta, vaahtosammuttimen kokoista Veetiä, joka napitti häntä sinisillä silmillään ja vaalea paita ruohotahroissa.
̶- Katon pornoa.
̶- Mitä se on?
̶- Käy kysymässä Ilkalta, Jooa tokaisi hymyn karehtiessa suupielessä. Kiusa se oli pienikin kiusa.

Veeti lähti juoksemaan isän suuntaan ja huusi Ilkkaa. Jooa oli salaa tyytyväinen, etteivät vekarat kutsuneet Ilkkaa isäkseen, ainakaan vielä. Veeti kuitenkin unohtui leikkimään risalla jalkapallolla, joten Jooa käänsi katseensa takaisin läppäriin.

Hän ei ehtinyt kunnolla syventyä edessään rullaavaan Twitter-feediin, kun Kati jo heilautti keinua. Jooa kohotti katseensa ja nosti kulmiaan odottavasti.
̶- Haluatko a: lähteä mun kanssa ostamaan juhannuksen ruokatarvikkeet vai b: jäädä vahtimaan muksuja, kun me käydään isäs kanssa asioilla?
- C: istua tässä rauhassa, Jooa vastasi empimättä.
̶- Se oikea kolmas vaihtoehto on, että saat alkaa etsiä jotain toista ilmaista majapaikkaa, jos et suostu yhteistyöhön, Kati lateli hymyillen.

Naisen silmistä saattoi kuitenkin lukea, että tämä ei vitsaillut. Hetken aikaa he tuijottivat tiukasti toisiaan. Katilla oli lyhyet vaaleat hiukset ja kahden lapsen äidiksi ihan kohtalainen vartalo, siitä huolimatta Jooa ei ymmärtänyt miten isä oli langennut tuollaiseen päällepäsmäriin.
̶
- Mieluummin mä lähden sun kanssa kaupoille, kun jään noiden pikkumonstereiden kanssa, Jooa antoi huokaisten periksi.
̶- Fiksu poika, Kati nyökkäsi ja suuntasi takaisin kohti mökkiä. – Lähtö viiden minuutin päästä, tämä vielä huikkasi olkansa yli.

Jooa katseli tappion kärsineenä loittonevaa naisen selkää. Sisäisesti sadatellen hänkin lähti hakemaan rahapussiaan.

***

Jooa kumosi huolellisesti viimeisetkin tipat oluttölkistä suuhunsa. Ei ollut ehkä fiksuin veto käyttää lähes viimeisiä eurojaan kaljaan, varsinkaan kun ei ollut varaa juoda kunnon humalaa, mutta kaupassa hän oli arvellut, ettei kestäisi täysin raittiina tätä perhejuhannusta. Takana olivat aaton grillailut ja saunomiset, nyt he olivat tulleet läheiselle uimarannalle katsomaan mökkiläisten yhteistä kokkoa. Jooa oli lähtenyt mukaan toivoen, että paikalla olisi muita nuoria, mutta näytti pahasti siltä, että tämän järven mökkiläiset olivat ohittaneet jo kultaisen keski-iänkin. Veeti nuokkui äitinsä syliin, isän käsimerkeistä päätellen he olivat lähdössä. Jooa vain kohotti tyhjää tölkkiään ja käänsi katseensa takaisin roihuavaan kokkoon.

Kun kokosta oli jäljellä enää kytevät hiillokset, ja suurin osa väestä poistunut, päätti Jooakin lähteä nukkumaan. Rannasta nousi pieni polku sille soratielle, jonka varrella Katin mökki sijaitsi. Jooa huitoi hyttysiä kävellessään kuulostellen samalla kesäyön ääniä. Tie oli mutkainen, yhden erityisen jyrkän kaarteen jälkeen Jooa huomasi jonkun kumartuneena ojanpenkalla.

Jooa valpastui ja käveli hiljaa lähemmäksi. Välimatkan kaventuessa hän huomasi hahmon olevan joku tyttö. Jooa ehti melkein tämän taakse, ennen kuin tyttö kuuli miehen askeleet ja suoristautui hätkähtäen. Hänen kädessään oli pieni kimppu kukkia.

Vaiti he katselivat toisiaan, Jooa piti näkemästään. Tytön punertava tukka kihartui kosteana kapeiden kasvojen ympärille, nenänpää ja posket olivat pisamilla merkatut. Musta huppari ja löysät harmaat verkkaritkaan eivät kätkeneet täysin tytön hoikkaa vartaloa. Tyttö tuijotti häntä varautuneena.
- Juhannustaikoja? Jooa avasi keskustelun.
Tytön poskille nousi hento puna, mikä sai Jooan hymyilemään.

- Jotain sinne päin, hän mutisi ja sipaisi hiuksiaan korvan taakse.
- Sä et ollut äsken tuolla kokolla? Jooa kysyi samalla kun nyökkäsi tulosuuntaansa.
- Oli liian kiireitä ja valitsin saunan mieluummin kuin jonkun nuotion tuijottelun.
- Niin mäkin olisin valinnut, mies sanoi virnistäen.
Kommentti sai tytön vilkaisemaan hermostuneena ympärilleen ja perääntymään askeleen verran.

- Mä olen tuossa Korhosen Katin mökillä. Se on kimpassa mun faijan kanssa, Jooa vaihtoi sävynsä asialliseksi. Hän toivoi tytön säikähdyksen menevän sillä ohi.
- No, kyllähän mä Katin tunnen. Mä asun tuossa vähän matkan päässä, se iso maatila, jos tiedät mitä tarkoitan, tyttö vastasi rentoutuneempana.
Jooa tyytyi nyökkäämään ja harppasi tytön rinnalle, kun tämä lähti kävelemään kotiaan kohden.

- Mä muuten olen Jooa, mies esitteli itsensä, kun tyttö ei pukahtanut mitään.
- Helmi, kuului lyhyt vastaus.

Jooa vilkaisi silmäkulmastaan tyttöä, totesi nimen kuvaavan häntä paremmin kuin hyvin. Vähän liian äkkiä he tulivat tienhaaraan, jossa oli punainen postilaatikko, moottorisahalla puusta veistetty lehmä ja sen kaulassa kyltti, jossa luki Ahola.

- Mä siis asun tuolla. Öitä, Helmi toivotti ja oli jo kääntymässä pois. Jooa ei halunnut ihan vielä erota tytöstä, joten hän kysyi nopeasti:
- Meinasitko laittaa noi rehut tyynys alle?

Helmi vilkaisi kädessään olevaa kimppua ja näytti jälleen vähän nololta. Jooa oli heti pitänyt Helmiä söpönä, mutta toden teolla hänen kiinnostuksensa heräsi, kun tyttö nyt puraisi alahuultaan ja väisti hänen katsettaan.

Jooa toimi ennen kuin ehti kunnolla ajatella, harppasi välimatkan kiinni ja kumartui tytön puoleen. Helmi tuoksui järvivedeltä ja koivuilta, huulet olivat pehmeät ja suloiset. Jooa joutui käyttämään aika lailla tahdonvoimaansa, että sai suukon pysymään aikomanaan kevyenä pusuna.

Hän perääntyi ja seurasi mielenkiinnolla, kun tytön kasvoilla vuorottelivat hämmennys, suuttumus, katumus ja ehkä pilkahdus halua, niin ainakin Jooa halusi itselleen uskotella.
- Varmistin vain, että näet oikeasta tyypistä unta, Jooa virnisti ja lähti kiireesti jatkamaan matkaansa sillä Helmin viimeisin ilme oli puhdasta raivoa.

Ensimmäistä kertaa Jooasta tuntui, että maaseudulla saattoi sittenkin olla jotain tarjottavaa hänelle.

Osa 2