Seuraava päivä koitti kauniina ja sateesta oli muistona vain raikastunut
ilma. Kati oli pyytänyt Jooaa lähtemään poikien kanssa lehmiä
katsomaan, sillä he halusivat Ilkan kanssa olla hetken kahdestaan. Tai
hän oli lähdössä katsomaan Helmiä, pojat toimivat sopivasti tekosyynä
tilalle pääsyyn, mies ajatteli, kun hän hyväksyi ehdotuksen.
Isä tuli hänen luokseen pihalla ja sanoi matalalla äänellä.
- Pidät sitten noita muksuja kunnolla silmällä, mutta mitään kiirettä ei ole takaisin.
Leveä virne isän kasvoilla etoi poikaa.
- Miksi ei? Eihän sun ikäiset jaksa kuin yhden varvin, Jooan oli pakko nälväistä.
Hetken näytti, että isä saisi taas yhden raivokohtauksen, mutta tämä tokaisikin takaisin silmää iskien:
- Sitä varten on kato ne siniset pillerit.
Jooa turvautui facepalm-ilmeeseen, ja isä lähti hekotellen Katin luo.
Nainen vielä kiiruhti tuomaan heille valkoisen emalikannun ja rahaa.
- Tämän verran riittää, muistat sitten antaa rahat, vaikka ne varmaan tyrkyttää sitä maitoa ilmaiseksi.
Veeti ja Elias lähtivät ajamaan polkupyörillään miehen hölkätessä
perässä. Matka sujui vauhdikkaasti ja pian koivujen reunustama tie johti
heidät Aholan pihaan. Pojat hihkuivat nähdessään ensimmäiset lehmät
kaukana pellolla. Pihassa ei näkynyt ketään ja Jooa mietti mitä tekisi.
- Mennään lehmien luo, Elias pyysi.
- Ei vielä, pitäähän meidän käydä kysymässä lupa. Lähdetään käymään
tuolla sisällä, Jooa vastasi reippaasti, vaikka jostain syystä häntä
vähän jännitti.
Talo oli suuri ja keltainen, hitaasti hän nousi ulko-ovelle johtavat
portaat. Oven pielessä ei näkynyt ovikelloa, joten Jooa koputti muutaman
kerran, mutta ketään ei tullut avaamaan. Epäröiden hän kokeili kahvaa
ja ovi aukeni. Sisältä kuului askelia, joten mies astui eteiseen
muksujen seuratessa tiukasti hänen kannoillaan.
- Haloo! Onko ketään kotona? Jooa huhuili.
Pian kuuluivat lähestyvät askeleet, ja käytävästä ilmestyi kiharatukkainen nainen pyöreät kasvot punoittaen.
- Päivää, nainen sanoi hitaasti, kuin miettien pitäisikö hänen tuntea vieraat.
- Hei, me tultiin katsomaan lehmiä ja ostamaan maitoa. Nämä kaksi tässä
on Korhosen Katin poikia, me ollaan tuossa mökillä viettämässä lomaa,
Jooa selitti.
Naisen kasvoille levisi leveä hymy.
- Vai on Katin pojat jo noin isoja! Vastahan ne syntyivät. Tietysti
saatte maitoa ja katsella lehmiä, minulla on vaan tuo ruuanlaitto
pahasti kesken ja Karikin on asioilla, mutta jos se Helmi joutaisi
teidän kaveriksi, nainen puhua papatti nopeaan tahtiin, ja kääntyi
lauseen lopuksi huutamaan Helmiä portaiden suuntaan.
Jooa ei voinut uskoa tuuriaan. Askeleiden jytinä alkoi kuulua portaista,
ja ensimmäisenä hän näki paljaat jalat, seuraavaksi pitkän pätkän
ruskettunutta säärtä, joka hävisi katkaistujen farkkushortsien sisään.
Helmillä oli yllään valkoinen toppi ja kysyvä ilme, kun hän pääsi
rappuset alas. Perhana, että tyttö näytti hyvältä, mies ihasteli
hiljaisena.
- Lähdepäs näyttämään näille Katin pojille lehmiä ja annat tankista
maitoa. Isäs on kylillä ja minulla lihapullien teko sen verran kesken.
Helmi vilkaisi eteiseen ja nähdessään Jooan hänen ilmeensä synkkeni.
Helmi oli kuitenkin sen verran hyvin kasvatettu, että hän vain nyökkäsi
äidilleen ja veti eteisessä kumikengät jalkaansa. Tyttö suuntasi ovelle
sanoen:
- No niin lapset, lähdetäänpäs katsomaan lehmiä.
Piikki ei jäänyt Jooalta huomiotta. Kuuliaisesti Veeti ja Elias lähtivät
Helmin mukaan ja mies seurasi joukon hännillä maitokannua heilutellen.
Tyttö oli saanut pojat lumottua jo ennen kuin he saapuivat navetalle,
mutta Jooa ymmärsi tenavia täysin.
- Käydään katsomassa ensin vasikoita, Helmi kertoi pojilla ja aukaisi navetan oven.
Jooa piti ovea auki, että Veetikin ehti sisälle asti, sen jälkeen hän
seisoi sieraimet väristen oven suussa. Navetassa haisi. Todella pahasti.
Mies veti syvään henkeä ja astui peremmälle. Helmin vuoksi, hän
muistutti itseään.
Peremmällä pojat olivat jo rapsuttamassa vasikoita ja nauroivat, kun ne
yrittivät imeä heidän sormiaan. Helmi jutteli pehmeällä äänellä
eläimistä. Jooa seisoi kolmikon takana kuuntelemassa, eikä voinut mitään
tunteelle, että hän oli ulkopuolinen.
- Hei, lähdettäisiinkö katsomaan olisko meillä tarjota teille jätskit?
Helmi kysyi pojilta, kun nämä olivat aikansa silitelleet elukoita.
Myöntävien hihkaisujen jälkeen kolmikko suuntasi ovelle
vilkaisemattakaan Jooaan. Hiljaisena hän lähti seuraamaan heitä. Juttu
ei ollut mennyt ollenkaan niin kuin hän oli kuvitellut.
Helmi käski heidät istumaan puutarhapöydän ääreen ja riensi sisälle
hakemaan jäätelöt. Jooa asetteli pojat istumaan niin, että pääsi itse
Helmiä vastapäätä. Pian tyttö tuli tuoden mukanaan Mansikkaeskimot.
Lapset keskittyivät syömään, Jooa katselemaan Helmiä ja Helmi
väistelemään Jooan katsetta.
Ovi kävi ja Helmin äiti tuli pihalle kahvikuppi käsissään. Huokaisten hän istahti pöytään ja kysyi Jooalta:
- Olisitko sinä ottanut kahvia?
- EI kiitos, kyllä tämä riittää, hän vastasi ja kohotti jäätelöään.
- Sinä siis olet Katin uuden miehen poika? Riitta kysyi uteliaana.
- Joo, mä olen Jooa.
- Mikä? Joona?
- Ei kun Jooa, jii oo oo aa, mies tavasi. Eikä ensimmäistä kertaa.
- Onpas kumma nimi, Riitta tuumasi, ja sai Helmiltä kiukkuisen silmäyksen.
- Mutsin ensimmäisiä taiteellisen puolen esiin tuomisia, Jooa kohautti olkiaan.
- Mitäs sinä opiskelet?
- En mitään.
- Ai, olet töissä?
- No en ole sitäkään, hän vastasi vähän nolona.
- EI Jooa tee muuta kuin tappelee Ilkan kanssa, Elias huomautti ja sai
nostettua Riitan ennestään koholla olevat kulmat vielä ylemmäksi.
- Joo, aina huutaa, Veeti vahvisti.
Mies vilkaisi häijysti lapsia, ja päätti tämän olevan viimeinen kerta kun yritti olla heille ystävällinen.
- Äiti sanoo, että siitä tulee vielä pummi, Elias jatkoi tietäväisenä.
- No ei kai sentään, Riitta yritti naurahtaa kevyesti.
Helmi loi ensimmäisen kunnon katseen Jooaan, mutta enää se ei tuntunut
miehestä miltään. Varsinkin kun toivoi vain pystyvänsä vajoamaan maan
alle.
Pojat olivat saaneet jäätelönsä syötyä, ja Helmi ilmoitti reippaasti:
- Lähdetäänpäs vielä hakemaan sitä maitoa.
Jooa oli jo unohtanut koko asian, hiljaisena hän lähti kannun kanssa
seuraamaan muita takaisin navettaan. Hän ojensi astian Helmille, joka
loi häneen tutkivan silmäyksen. Yhdessä Helmi ja pojat perehtyivät
maitotankkiin, ja Helmi antoi ylpeiden pikkupoikien laskea maitoa kannun
täyteen.
- Varmaan turvallisinta antaa tämä sulle, Helmi sanoi ojentaessaan astiaa.
- Joo, noi tuli pyörillä, että mun kannettavaksi tämä jää joka tapauksessa.
Helmi katsoi häntä aivan kuin aikoisi sanoa jotain, mutta sulkikin suunsa.
- Mä melkein unohdin, Jooa sanoi ja kaivoi farkkujensa taskusta ryppyisen setelin ojentaen sen Helmille.
- En mä mitään ota, tyttö vastasi ja nosti kätensä ilmaan.
- No vie sitten vanhemmillesi.
- Eikä mitä, naapuriapu on ilmaista, Helmi vastusteli.
- Joko sä otat tämän rahan tai sitten löydätte sen postilaatikostanne.
Kati käski antamaan rahat, ja noi mukelot on kuitenkin juoruamassa, jos
en maksa. Huomattu on, että niiden suut on aika suuret, Jooa sanoi
happamesti ja vilkaisi veljeksiä, jotka tapittivat heitä suurella
mielenkiinnolla.
Huokaisten Helmi nappasi setelin ja pisti sen taskuunsa mutisten samalla maksun turhuutta.
- Kiva että kävitte, tulkaa toistekin. Vaikka niin, että ollaan
lypsyllä, niin näette senkin, Helmi sanoi lapsille. Pojat nyökkäilivät
pontevasti ja lupasivat tulla.
Helmin suoristauduttua Jooa katsoi häntä ja kysyi:
- Kutsu ei tainnut koskea minua?
Helmi kohautti harteitaan.
- Musta sä et vaikuttanut kovin kiinnostuneelta vasikoista.
- Tämä saattaa tulla sulle yllätyksenä, mutta mä en todellakaan ollut
täällä lehmien takia, mies sanoi matalalla äänellä tiiviisti Helmiä
katsoen.
- Tiedetään, Helmi vastasi ja työntyi Jooan ohi, ennen kuin hän ehti tulkita tytön ilmettä.
Jooa antoi poikien polkea rauhassa edellään, ja kävi äskeistä kyläilyä
mielessään. Se oli varmaa, ettei hän ollut aikoihin halunnut ketään näin
paljoa, mutta nyt Helmi tiesi, että hän oli pelkkä luuseri, joten hänen
pisteensä eivät olleet ainakaan kohentuneet tytön silmissä.
Mökille tultuaan Jooa työnsi maitokannun jääkaappiin ja nappasi pyyhkeen
mukaansa. Navetassa lannan hajuun oli ehtinyt tottua, mutta
kotimatkalla hän oli kauhulla haistellut vaatteita ja itseään. Nopeasti
Jooa riipii vaatteet yltään ja hyppäsi järveen.
***
Heti seuraavana päivänä Elias ja Veeti saivat manguttua äidiltään uuden käynnin navettaan. Kati kysyi Jooaakin mukaan.
- Näytänkö mä joltain maajussilta? hän tuhahti keinusta.
- Ei sitten, me mennään, Kati vastasi ja nappasi isää kädestä kiinni, kun he lähtivät kävelemään poikien perään.
Jooaa vaihteeksi ärsytti: isä ja Kati olivat koko aamun kiherrelleet ja
lääppineet toisiaan kuin pahaiset teinit ja muksut olivat vaativat
huutaen huomiota, joten hän oli vain onnellinen yksinolosta. Jooa ehti
ottaa pitkät päiväunet ennen kuin porukat tulivat takaisin. Vekarat
alkoivat heti toimittaa mitä olivat nähneet ja tehnet. Jooa jaksoi
hetken esittää kiinnostusta, mutta kävi pian vaihtamassa lenkkivaatteet
ja painui ulos.
Hän piti alusta asti vauhdin reippaana. Jooa tiesi, että hänen täytyisi
löytää keino purkaa tämä turhautuminen ja vitutus. Yleensä keinoina oli
viina tai naiset, mutta nyt oli aika kuivaa molempien osalta. Jäljelle
jäi juokseminen. Kolme viikkoa tehokasta treeniaikaa jäljellä, tätä
menoa hän olisi syksyllä oikea maratoonari.
Kännykän karttaohjelman avulla mies juoksi vailla pelkoa eksymisestä.
Hiljaisilla hiekkateillä ei näkynyt muita ihmisiä, kuulokkeista pauhaava
metalli tahditti askeleita. Reilun tunnin juoksun jälkeen hän alkoi jo
lähestyä mökkiä ja päätti vetää kunnon loppukirin. Vauhti kuitenkin
tyssäsi, kun Helmi pyöräili vastaan.
Puuskuttaen Jooa pyyhki otsaansa, ja Helmi laskeutui pyörän selästä.
Mies oli hieman yllättynyt, hän oli odottanut, että tyttö vain
pyyhkäisisi hänen ohitseen.
- Oliko hyvä lenkki?
- Ihan kohtalainen, Jooa henkäisi ja yritti saada hengityksensä tasaantumaan.
- Sä et tänään ollut muiden mukana, Helmi tuumasi pienen tauon jälkeen.
- Tuliko jo ikävä?
Hän sai vastaukseksi pelkän silmien pyöräytyksen, Helmi oli jo liikahtamassa eteenpäin, kun Jooa tokaisi:
- Kuinka innokas sä olisit tuppautumaan ihmisten seuraan, jotka ei sua oikeasti edes halua mukaansa?
- Mut sehän on sun isäs!
- Newsflash: kaikilla ei ole niin läheiset välit vanhempiinsa kuin
sulla, Jooa sanoi, eikä onnistunut kätkemään kitkeryyttä äänessään.
- Miksi sä sitten olet täällä niiden kanssa? Helmi kysyi varovasti.
- Koska mulla ei ole muuta paikkaa. Isä on just muuttanut Katin
kämppään, koska mun yhdet kotibileet riistäyty vähän käsistä muutama
vuosi sitten niin isä ei antanut mun jäädä sinne. Mun taloudellinen
tilanne on vähän rempallaan, ja Helsingin vuokrakämpäthän on tunnetusti
ihan saatanan edullisia. Niin että siksi mä olen jumissa täällä
hevonperseessä, Jooa valitti.
Hän pyöritteli harteitaan ja vähän jo katui avomielisyyttään, Helmin
silmissä hän oli varmasti jo melkoinen helmi mieheksi. Tyttö katsoi
häntä pitkään, ennen kuin aloitti epävarmasti:
- Meillä on perjantai-iltana bileet tuossa meidän rantasaunalla, että
jos kaipaat piristystä niin tule sinne, Helmi sanoi ja hymyili pienesti.
Jooa jäi tuijottamaan tyttöä yllättyneenä, hän oli saanut kutsun Helmin
bileisiin. Hymy valaisi pian hänen kasvonsa, ja tyttö kiirehti
oikaisemaan:
- Älä sitten kuvittele liikoja. Ihan vain, että pääset pois sieltä
mökiltä ja näet muitakin nuoria. Mä seurustelen edelleen onnellisesti.
- Kiitos kutsusta, ehkä mä tulen.
- Talo tarjoaa ruuan, omat juomat mukaan. Seiskan pintaan mä olen muut
kutsunut, tule jos tulet, Helmi vielä lisäsi ja lähti liikkeelle.
Jooa kääntyi katsomaan Helmin perään ja ihaili kuinka ilta-aurinko sai tämän vapaana heiluvan tukan hohtamaan punaista valoa.
Osa 4
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti