sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Siivet ja juuret, osa 4

Helmi siivutti lisää patonkia tarjolle ja vilkaisi ympärilleen. Henkka oli syventynyt grillin ympärillä keskustelemaan muiden jätkien kanssa, arvatenkin Toyotan moottoritilavuudesta tai jostain yhtä mielenkiintoisesta. Hänen läheisimmät ystävänsä Emmi ja Sini istuivat pihakeinussa naureskelemassa. Vieraita oli lähemmäs kaksikymmentä, mutta Jooaa ei vielä näkynyt. Onneksi.

Helmi oli jo ehtinyt katua hellämielisyyden puuskaansa, kun oli mennyt kutsumaan miehen paikalle. Mutta tämä oli näyttänyt niin yksinäiseltä ja haavoittuvalta sekä heillä kotona että silloin illalla tuossa tiellä. Helmi otaksui, että olisi helppoa torjua se hemmetin komea, mutta ärsyttävä flirttaaja. Tieto siitä että pinnan alla ei ollut pelkkää silkkoa… Niin. Tilanne oli muuttumassa vähän hankalammaksi.

Kati oli kertonut, että he viettäisivät mökillä koko kesäloman eli jäljellä olevat kolme viikkoa. Hänen täytyisi vain pysytellä pois Jooan tieltä seuraavat 22 päivää, jotta orastava kiinnostus ei pääsisi kasvamaan yhtään vakavammaksi. Kuinka vaikeaa se nyt voisi olla?

Samassa tyttö huomasi Jooan kävelevän pihaan muovipussia vasemmassa kädessä roikottaen. Ilta oli viileä, joten miehellä oli kuluneet farkut ja musta t-paita. Pelkkä Jooan katselu aiheutti Helmissä outoja sävähdyksiä. Hän näytti kulmikkaine kasvoineen ja lihaksikkaine vartaloineen vähän vaaralliselta, hieman rocktähdeltä ja erittäin seksikkäältä. Helmi huomasi Jooan tehneen vaikutuksen muihinkin, sillä jokaisen tytön katse oli kiinnittynyt uuteen mieheen.

Jooa huomasi hänet ja asteli rennosti mökin kuistille.
- Moi, mies tervehti pilke silmissään.
- Terve, Helmi vastasi ottaen askeleen taaksepäin. Ihan vain varmuuden vuoksi.
- Mä tulin nyt.
- Huomasin. Tota, jos mä esittelen sua vähän tyypeille?
- Tai sitten me voidaan lukittua tonne mökkiin.
- Älä aloita, Helmi sihahti.
- Mitä? Mähän olen vain tällainen ujo kaupunkilaispoika, joka pelkää tutustua uusiin ihmisiin, Jooa naurahti ja kaivoi kassistaan kaljatölkin.
- Porukoiden juomat on järvessä viilenemässä, Helmi kertoi ja lähti pois terassilta.

Hän esitteli Jooan kavereilleen, mutta katsoi viisaammaksi pitää mies etäällä Henristä, joten grilliä piirittävä joukko jäi Jooalle tuntemattomaksi. Tätä ei näyttänyt tilanne haittaavan yhtään, sillä hän oli pian löytänyt paikkansa pihan tukkipöydästä tyttöjen piirittämänä.

Helmi palasi kuistille hakemaan aukaistun siiderinsä, kun Henkka ilmestyi hänen viereensä.
- Mitä toi täällä tekee? tämä kysyi ääni kireänä Jooaan päin nyökäten.
- Ajattelin, että sille tekee ihan hyvin tutustua muihin nuoriin.
- Olitpas sä ystävällinen, Henkka totesi pisteliäästi.
- Mikä sulla oikein on?
- Vituttaa vaan tuollaiset kusipäiset kaupunkilaiset.
- Ei Jooa ole kusipää, Helmi puolusti ennen kuin ehti ajatella asiaa loppuun asti.
- Mistä sä sen tiedät? Henkka katsahti häneen terävästi.
- Enhän mä tiedäkään, mutta et sä saa tuomita ihmisiä vain ulkonäön perusteella, tyttö rauhoitteli ja laski kätensä pojan käsivarrelle.
- No, kunhan ei tule mun tielleni, tämä murahti.

Henri veti hänet kunnolla itseään vasten ja suuteli ahnaasti. Helmi tunsi pojan käsien valuvan alaspäin, kunnes hän lopulta kouraisi omistavasti tytön takapuolta, kuin tehdäkseen selvästi kenelle tämä kuului.

Poika otti mukaansa lautaselle valmiiksi viilletyt makkarat ja lähti grillille. Vasta sen jälkeen Helmi uskalsi katsoa ympärilleen. Jooa tuijotti häntä pöydästä silmät tummina ja kaventuneina. Tyttö asteli Emmin ja Sinin seuraan ja toivoi illan olevan jo ohi. Tässä kaikessa vain oli vähän liikaa sulatettavaa hänelle.

Helmi oli keskittynyt kuuntelemaan Sinin tilitystä kesätyöstään puutarhatyöntekijänä, kun hän huomasi terassilla seisoskelleen Jooan ja Katan suuntaavan päättäväisesti kohti metsikköä.
- Oho, katsokaapas Kataa, Emmi tirskahti hänen oikealla puolellaan.
- Siellä alkaa kohta puska heilua, Sini ennusti nauraen.
- Eihän siinä, tuo kelpaisi mullekin, Emmi sanoi ja Sini nyökytteli myöntyvästi.

Helmi ei pystynyt osallistumaan sanailuun. Häntä kylmäsi. Hän oli nauttinut Jooan ihailusta ja antautunut tämän katseen myötä tulevalle sähkölle luullen olevansa ainutlaatuinen. Katastakin tuntui varmasti nyt siltä, hän ajatteli kitkerästi. Helmi vilkaisi Henkkaa, joka istui laiturilla pelkkä pyyhe päällä ja puhui Samulin kanssa niin että järven selkä raikui. Poika oli ihanan tuttu ja turvallinen, hiiteen mokomat kaupunkilaiset komistukset. Vaikka eihän Helmi ollut edes mitään vaihtoa harkinnut. Ehdottomasti ei.

 Aurinko oli jo laskemassa, kun Helmi lisäsi viimeisiä sipsejä kulhoihin. Jooa ilmestyi hänen viereensä ja alkoi täyttää lautastaan. Helmi vilkaisi miestä, tämän hiukset olivat pörröiset, t-paidan selässä muutamia neulasia ja kasvoilla leveä hymy. Kata istui selvästi tyytyväisen näköisenä pöydän ääressä.

- Nälkä, Jooa tuumasi ja annosteli kastiketta fetasalaatin päälle.
Helmi vain ynähti vastaukseksi.
- Hyvät bileet, kiitos vielä kutsusta, Jooa hymyili viimeistellen annoksensa kolmella palalla juustopatonkia.
Siihen tyttö ei enää vastannut mitään, ja Jooa katsoi häntä viimein kunnolla. Mies kurtisti kulmiaan nähdessään Helmin ilmeen.

- Mitä nyt?
- Miten niin? Kaikkihan on vallan mainiosti.
- Ei oikein siltä näytä, Jooa totesi hetken häntä tarkasteltuaan.
- No, mä vaan mietin, että oliko Kata tämän illan ”kiinnostavinta mitä mä täällä olen nähnyt. Tai muuallakaan”-tyttö? Helmi kivahti. Ja katui sitä välittömästi. Perhana, tänä iltana hänen suunsa todella oli päätä pahasti edellä.
- Vai semmoista. Luuletko, että musta on herkkua katsella, kun tuo gorilla kourii sua niin saatanan omistavasti?
- Henkka on mun poikaystävä, Helmi puolustautui.
- Ja Kata mun tämän illan hoito, että koeta kestää.
- Ei kuule tuota mitään ongelmaa, vaikka kävisit panemassa jokaista tyttöä täällä.
- Ehkä mä teen sen, Jooa ärähti.
- Sitä en epäile yhtään, Helmi vastasi, ja sai kamppailla pitääkseen äänensä matalana. Muiden ei todellakaan tarvinnut kuulla tätä keskustelua.

Jooa lähti lautasensa kanssa, mutta pysähtyi aivan hänen rinnalleen ja kuiskasi:
- Toi mustasukkaisuus muuten saa sut näyttämään ihan helvetin haluttavalta.
- Mä en ole… Helmi aloitti kimmastuneena, mutta Jooa oli jo jatkanut matkaansa.

Helmin teki mieli polkea jalkaansa kuin kolmivuotias ja huutaa, ettei todellakaan ollut mustasukkainen mokomasta ääliöstä. Sen sijaan hän kahmaisi kourallisen sipsejä mukaansa ja lähti murjottamaan Sinin viereen.

Juomat alkoivat loppua itse kultakin, ja keskustelun täyttivät pohdinnat jatkoille lähdöstä kylän ainokaiseen baariin.
- Haluutko lähteä? Henri tuli kysymään Helmiltä, kun nuoret alkoivat jo siirtyä autoille.
- Eihän mulla ole vielä ikää, tyttö naurahti.
- Kyllä me voitasiin sut taas puhua sisälle.
- Ei mua nyt innosta. Laitan täällä paikat kuntoon ja lähden kotiin nukkumaan. Jaksan vielä herätä aamulla navettaan.
- Varma?
- Joo, joo.
- No me lähdetään poikien kanssa yksille, Henri suikkasi nopean suukon hänelle ja riensi kavereidensa luokse.

Helmi halasi muutamia kavereitaan ja otti vastaan kiitoksia illasta. Kun viimeisetkin auton valot olivat häipyneet mutkan taa, hän saattoi huokaista. Vihdoinkin ilta oli ohi.

Helmi haukotteli, vielä pitäisi lähteä pakkaamaan loput eväät ja kerätä roskat. Kaikki hänen aikeensa hävisivät, kun mökin nurkan takaa ilmestyi tumma hahmo. Sydän syöksyi täyteen laukkaan, mutta pelko jähmetti tytön paikoilleen.

Osa 5

2 kommenttia: