Vaikka Jooa oli todennut Katin ihan hyväksi tyypiksi, seuraavana päivänä
hän ei ollut asiasta enää yhtä varma. Kati ja tämän kirottu vodkansa,
hän manasi sikiöasennossa. Krapula ei ehkä yltänyt TJ0-bileiden
jälkeiseen olotilaan, mutta ihan tarpeeksi tässäkin oli kestämistä.
Vesilasin kera hän viihtyi sängyssä torkkuen pitkälle iltapäivään. Eikä
sieltä noustuaan vetäytynyt muista erilleen kuten tähän asti, sillä
jonkinlainen rauha oli saatu yöllä rakennettua isän ja Katin kanssa.
Lasten mentyä nukkumaan Ilkka keskittyi Iltasanomien ristikkoon ja Kati
viittoi Jooan mukaansa kuistille.
- Oletko miettinyt Helmiä? Kati kysyi istahtaessaan penkille.
Jooaa jaksoi edelleen hämmästyttää naisen suoruus. Hän istui rappusille,
jos puhe liikkuisi tytössä, tuntui helpommalta, ettei Kati näkisi hänen
ilmeitään.
- Joo, mies tokaisi lyhyesti, eikä tarkentanut, että Helmi oli pyörinyt hänen mielessään päivän jokaisena minuuttina.
- Mä vähän ajattelin, että lähdettäisiin huomenna käymään Aholassa.
- Muuten hyvä, mutta mä en taida olla oikein tervetullut sinne, Jooa tuhahti.
- Missä teillä meni vikaan?
Jooa sulki silmänsä ja mietti hetkiä Helmin kanssa, se sai ikävän kasvamaan entisestään.
- Varmaan siinä, että sillä on jo poikaystävä.
- Eikö sua yhtään häiritse asia?
Jooa yritti tulkita oliko Katin äänessä tuomitseva sävy ennen vastaamista.
- En mä tiedä, en kai oikein edes ajattele sitä niin. Tai siis, jos
Helmi olisi niin onnellinen ja rakastunut kuin väittää, niin olisiko se
silloin mustasukkainen minusta? Tai vastaisi sillä tavoin, kun mä
suutelin sitä? En mä ole tyhmä, jos se olisi oikeasti sanonut ei, niin
kyllä mä sen olisin jättänyt rauhaan. Sen viestit on vaan vähän
ristiriitaisia.
Hän vaikeni hämillään, ei hänen ollut tarkoitus tällä tavoin avautua.
Varsinkaan Katille. Mutta toisaalta, hän ei ollut aiemmin edes
vaivautunut tutustumaan naiseen, hänelle oli riittänyt vastenmielisyyden
syyksi vain se, että tämä oli isän uusi naisystävä.
- Mä ymmärrän Helmiä. Mikään ei ole niin pelottavaa kuin tutun ja
turvallisen hylkääminen ja siirtyminen johonkin uuteen. Tyttö ei varmaan
kunnolla edes tiedä mitä haluaa. Me lähdetään huomenna käymään Aholassa
ja näyttämässä mitä se sinussa menettää. Ja sen jälkeen Helmi saa tehdä
omat ratkaisunsa, Kati totesi päättäväisesti.
Hän vilkaisi olkansa yli Katia, joka katsoi häntä rohkaisevasti. Jooa
käänsi katseensa takaisin järvelle ja pudisti kevyesti päätään. Eikä
voinut oikein uskoa, mitä oli tapahtunut tai ajatella mitä oli
tapahtumassa. Ovi kolahti hänen takanaan ja Jooa päätti lähteä käymään
vielä iltauinnilla. Viileä vesi tuli tarpeeseen.
Aamulla Jooa tuli tapansa mukaan kahvimukin kanssa kuistille, jossa Kati loi häneen tutkivan silmäyksen.
- Noissa vaatteissako sä meinasit lähteä?
- Huomenta vaan sullekin, mikä vika näissä on? mies kummasteli.
- Paita ainakin saisi olla vähän tiukempi ja farkut istuvammat, Kati katseli häntä arvioivasti.
- Nyt sä pelotat mua.
Vastaukseksi hän sai vain hersyvän naurun. Kahvin juotuaan Jooa nousi
huoneeseensa ja kaiveli käskystä tiukemmat vaatteet. Eikä tuntenut
olonsa kuin puolittain idiootiksi.
Veeti ja Elias ajoivat tutusti edellä pyörillä, isä oli mutissut
menevänsä mieluummin kalaan, joten Katilla oli koko matka aikaa tuputtaa
Jooalle ohjeita.
- Ja sitten et katso vahingossakaan Helmiin päin. Et yhtä ainutta
katsetta, onko ymmärretty? Mä varmaan petän nyt koko naissukupuolen,
mutta me ei kestetä välinpitämättömyyttä. Sä olet jo sanonut ja tehnyt
jo kaiken minkä voit. Nyt kun et kiinnitä Helmiin huomiota, sen pitäisi
toimia herätyksenä.
Jooa nyökkäili, ehkä Katin sanoissa oli jotain järkeä.
- Ja sitten olet kohtelias ja hurmaava muita kohtaan, eli vähän liehittelet Helmin äitiä, jos Riitta on kotona.
- Hyi yäk.
- Ei sun nyt tartte mitään flirttiä kehittää, mutta olet kohtelias ja hymyilet, sulla on kiva hymy, joten käytä sitä.
- Miten musta tuntuu, että sä olet innostuneempi tästä pelistä kuin minä, Jooa mutisi silmiään pyörittäen.
- Mä olen kuule kovaa vauhtia keski-ikäistyvä naisihminen, ja eihän
mikään ole ihanampaa kuin nuori rakkaus, joten suo minulle huvini, Kati
totesi hyväntuulisesti.
- Ei mutta ihan oikeasti, miksi sä teet tämän?
- No, mun elämänkokemukseni mukaan onnellisilla ihmisillä ei ole tarvetta jatkuvaan vittuiluun, nainen vastasi.
Jooa nolostui ja piti katseensa tien pikkukivissä. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän mutisi:
- Sori.
- Anna olla, nythän me vasta on alettu tutustua toisiimme, nainen hymyili lämpimästi ja tökkäisi häntä olkavarteen.
Aholan pihaan saapuessaan Kati vilkaisi häntä ja kuiskasi:
- Muista, ei katsettakaan.
Tehtävä oli odotettua vaikeampi, kun Helmi ilmestyi isänsä perässä ulos.
Jooa tervehti kohteliaasti Karia, ja kuunteli tämän ja Katin
jutustelua. Katseli taloa, taivasta ja navettaa. Ei Helmiä, vaikka
tytöllä oli niin lyhyet shortsit, että olisi vähättelyä sanoa tämän
säärien todellakin pääsevän oikeuksiinsa. Veeti, Elias ja Helmi lähtivät
pian lehmien luo. Jooa arveli kärsivänsä akuutista happikadosta, kun
hän katseli tytön poistumista, sääret eivät suinkaan olleet parasta mitä
shortsit paljastivat, vaan se löytyi vähän ylempää.
Jooa kuunteli puolikorvalla Karin ja Katin jaarittelua, odotti
jännittyneenä Helmin paluuta. Ensin Riitta tuli kattamaan pihapöytään
kahvia ja pullaa, ja kun kolmikko oli uppoutunut muistelemaan kultaista
nuoruuttaan, Helmi ja pojat viimein palasivat. Mies keskittyi
tuijottamaan kahvikuppiaan ja pyöritteli laiskasti lusikkaansa siinä.
Helmi istui yhtä vaitonaisena häntä vastapäätä. Jooa oli muutaman kerran
jo miettinyt, oliko kaikki tämä vaiva ja hankaluudet sittenkin liikaa.
Mutta tämä sähköistynyt olo, jonka tytön läsnäolo hänessä aiheutti,
pakotti ehdottomasti kääntämään jokaisen kortin.
Samalla Jooa muisti Katin ohjeet, ja hymyili leveästi Helmin äidille, kun pakottautui ottamaan toisen palan lettivehnästä.
- Älyttömän hyvää pullaa, parasta mitä olen ikinä syönyt.
- Tämähän on vain pakkasesta sulatettua, Riitta naurahti hämillään, mutta selvästi mielissään.
- Kyllä meidän emäntä vaan tekee seudun parasta nisua, Kari mainosti pöydän päästä, ja iski vaimolleen silmää.
Oikeastaan aika herttaista, Jooa tuumasi katsellessaan Karin ja Riitan keskenään luomia katseita.
- Minä olen muutaman kerran yrittänyt tehdä pullaa, mutta ei siitä ole
oikein tullut mitään. Saan aikaiseksi vain sellaisia litteitä
kakkaroita, Kati tunnusti. – Että kai mä sitten olen tällainen
pakasteviinerin tuoksuinen äiti, hän tuumasi nauraen.
- Sinun pitää tulla tänne oppiin, Riitta kyllä neuvoo, Kari tuumasi ryystäen kahvia.
- Oi, se olisi hienoa, mutta meillä loma jo loppuu.
- Eikös teidän pitänyt olla vielä melkein pari viikkoa? Riitta kysäisi.
- No niinhän meidän piti, mutta Ilkan kanssa mietittiin, että olisi kiva
käydä muksujen kanssa risteilyllä ja vaikka Särkänniemessä. Ja Jooankin
pitää jo päästä kaupunkiin omien kavereidensa pariin. Kyllähän sen
ymmärtää, ei nuorilla täällä ole kauheasti tekemistä.
Riitta ja Kari nyökyttelivät naisen jutuille, ja Jooa tuijotti
hölmistyneenä Katia. Hänelle oli todellakin unohdettu kertoa
muuttuneista suunnitelmista.
- Milloin te meinasitte lähteä? Helmi kysyi nopeasti. Tytön ääni yllätti
Jooan. Hän yritti tulkita äänensävyä, oliko se hätäinen vai kuvitteliko
hän vain?
- Ylihuomenna olisi tarkoitus pakata auto, Kati vastasi.
- Aika äkkiä. Tai siis mietin vaan, että vieläkö pojat olisivat halunneet käydä… Helmin ääni hiipui.
Niinpä tietysti, Jooa ajatteli pettyneenä ja vilkaisi kateellisena
Veetiä ja Eliasta. Hyvähän kaksikon oli virnistellä, kun Helmi halusi
noin kovasti heidän seuraansa.
- Ehkä sitten ensi kesänä, Kati vastasi hymyillen. – Kiitos kuitenkin tarjouksesta.
Kahvikupit tyhjenivät, ja Kati nousi alkaen tehdä lähtöä. Elias ja Veeti
kirmasivat vielä aitauksen viereen katsomaan lehmiä, Kati vaihtoi
viimeisiä kuulumisia talollisten kanssa ja Jooa keskittyi hymyilemään
kohteliaasti heidän seisoessa ringissä keskellä pihaa.
- Pojat tulkaahan, niin lähdetään, Kati kailotti lopulta.
- Anteeksi, Helmi mutisi ja työntyi Katin ja Jooan välistä kohti taloa.
Niin läheltä, että tytön käsi hipaisi Jooan kättä ja hän saattoi haistaa
Helmin käyttämän saippuan. Mandariinia.
Kun viimeisetkin jäähyväiset oli sanottu, nelikko lähti kotimatkalle ja isommalle tielle päästyään Kati kääntyi Jooan puoleen.
- Sä olit loistava! Helmi vilkuili sua jatkuvasti ja tämä meni just niin kuin suunnittelin.
- Eikä katsonut, Jooa tuhahti nolostuneena, vaikka toivoi joka solullaan Katin huomion olevan totta.
- Mitä se oli se, että me ollaan jo lähdössä? Mulle on taas unohduttu infota, hän vaihtoi nopeasti puheenaihetta.
- Ei me mihinkään olla lähdössä, halusin vain laittaa vähän vauhtia teidän tilanteeseen.
- Sä olet ehkä kieroin nainen, johon mä olen ikinä törmännyt, Jooa tuumasi hitaasti.
- Ole onnellinen, että mä olen sun puolella, Kati iski silmää.
- Mitäs nyt?
- Nyt vain odotellaan Helmin siirtoa, eiköhän siitä jotain kuulu ylihuomiseen mennessä.
Osa 8
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti