- Mä vielä tulen joko tappamaan Even tai itseni ennen kuin
tämä kurssi on käyty loppuun, Laura ennusti vihaisena ja alkoi kiihtyneenä
selostaa kuinka takkuisesti kaksikon yhteistyö oli käynnistynyt.
Mikael kuunteli myötätuntoisesti ja ynähteli sopiviin
väleihin. Lopulta Laura veti henkeä ja kysyi:
- Mites sulla ja Samulla alkoi sujumaan?
- Ihan hyvin, Mikael mutisi.
Hän oli lopputunnin tuijottanut tiiviisti kirjaansa ja suostunut
kaikkeen mitä Samu oli ehdottanut. Mikael ei ollut uskaltanut kunnolla edes
katsoa poikaa, pelkäsi huomionsa kiinnittyvän liiaksi käsiin tai johonkin
muuhun yksityiskohtaan Samussa. Niitä tämän olemuksessa ainakin riitti,
pörröisestä, olkapäitä hipovasta vaaleasta tukasta niiteillä koristeltuihin
tennareihin asti.
- Me mennään huomenna hyppytunnilla kirjastoon etsimään lisätietoa.
- Hitsi, kun mulla on ranskaa, olisin muuten voinut lähteä
teidän mukaan, Laura surkutteli.
Mikael nyökkäsi, tytön mukanaolo olisi tuntunut
turvallisemmalta. Vaikka eihän hän mitään turvaa tarvinnut, hän oli vain
joutunut jonkin tilapäisen ihmetyksen valtaan Samun tyylin takia, Mikael
paikkaili mielessään.
- Tänään ei muuten voida mennä meille, Emma on päässyt
aikaisin koulusta ja sillä on joku kaveri siellä, Laura vaihtoi puheenaihetta
ja silitti vihjaavasti Mikaelin rannetta.
- Mullahan on tänään teoriaa, joku toinen kerta, Mikael vastasi.
- Mä en malta odottaa, että sä saat ajokortin. Päästään teille,
ja sä voit heittää mut aina kotiin. Teillähän on talo aina päivisin tyhjä?
- Yleensä joo, Mikael myönsi. Iltatähdeksi syntymisen hyviä
puolia.
Laura katseli poikaa hymyillen. Tytön pysyessä hiljaa Mikael
alkoi tuntea olonsa vaivautuneeksi.
- Mitä mietit? hänen oli viimein kysyttävä.
Laura kumartui lähemmäksi ja kuiskasi mitä tämän mielessä
pyöri. Silmät laajenneina Mikael katsoi tyttöä, hämillään hän karaisi
kurkkuaan.
- Vai sellaista, hän sai ähkäistyä.
Mikael joi kahvinsa loppuun vain saadakseen käsilleen jotain
tekemistä. Lauran käsi sen sijaan oli lähtenyt seikkailemaan hänen reidellään.
- Ootko sä hullu, ei täällä, Mikael suhahti ja vilkaisi
ympärilleen, ettei kukaan vaan ollut jäänyt tuijottamaan heidän peliään.
Vastauksena oli pelkkä tyttömäinen kikatus. Mikael sulki silmänsä
ja ajatteli kylmää maksalaatikkoa, kirkkokuoroa ja avantouintia.
- Mun pitää kohta lähteä teoriatunnille, poika totesi
anovasti, kun Lauran kädet eivät jättäneet häntä rauhaan.
- Minkäs mä sille voin, että sä olet noin haluttava.
- Ite oot, poika vastasi ja suikkasi nopean suukon Lauran
poskelle. – Nyt mennään.
Käsi kädessä he kävelivät autokoulun nurkalle, muutaman
jäähyväispusun jälkeen Mikael suuntasi sisälle ja vietti illan kuunnellen
Hytösen opetusta vaikeissa olosuhteissa ajamisesta.
Seuraava päivä alkoi matematiikan kaksoistunnilla. Aine oli
Mikaelin suosikki, joten hänellä ei ollut syytä narinaan kuten muutamilla
muilla. Ruokailun jälkeen oli se hyppytunti, jota Mikael oli vähän kammoksunutkin.
Hitaasti hän käveli lyhyen matkan lukiolta kirjastoon, satoi suuria ja
kimaltelevia pakkaslumihiutaleita. Hihojaan pyyhkien poika asteli kirjaston
aulaan ja vilkaisi ympärilleen. Samu oli tutkimassa uutuushyllyä.
Siis ihan oikeasti, tulenpunaiset pillihousut, Mikael tuhahti mielessään ja vilkaisi samalla omia, perussinisiä, normaaleja farkkujaan. Samu huomasi hänet, pani käsissään olleen kirjan takaisin hyllyyn ja lähti tulemaan kohti.
- Moi, siellä onkin melkoinen pyry, poika tervehti rennosti.
Mikael mutisi tervehdyksen ja pyyhkäisi samalla sulaneen
lumen kastelemia ruskeita hiuksiaan.
- Filosofian hylly on täälläpäin, katsotaan ne kirjat mitkä
edes suurin piirtein sivuaa meidän aihetta, sitten voidaan katsoa netistä
lisätietoa, ja jos tarve vaatii, kaukolainataan joitain opuksia.
Mikael nyökkäsi, hänelle sopi mainiosti, että Samu olisi
johdossa. Pian hän huomasi seisovansa korkea kirjapino käsissään. Ilmeisen moni
heidän kirjastonsa kirja käsitteli valistuksen ajan filosofiaa ja John Locken
teorioita.
Samu siirtyi tietokoneelle, ja Mikael vei kantamuksensa
läheiseen pöytään. Häntä ei huvittanut lähteä kurkkimaan Samun olan yli, joten
hän istahti selailemaan pinon päällimmäistä kirjaa. ”Eikö havainto pikemminkin
tarjoa meille monimutkaisia yksiköitä,
joita järki sitten toissijaisesti analysoi?”*, Mikael huokasi syvään. Hän ei
ymmärtänyt lukemastaan juuri mitään.
Samu naurahti hänen takaansa.
- Huokauksesta päätellen, tämä ei todellakaan taida napata.
- Ei nappaa, ei, Mikael myönsi.
Poika istahti häntä vastapäätä ja sanoi ymmärtäväisesti:
- Voidaan me vielä vaihtaa aihetta, jos tämä ei kiinnosta.
- Ihan sama mistä tehdään, kun ei mua kiinnosta koko
filosofia. En ymmärrä miksi pitäisi miettiä onko olemassa vai ei, totta kai mä
olen. Ja kaikki tämä muukin, täyttä shaibaa, Mikael selitti turhautuneena
kirjapinoa osoittaen.
- Mun mielestä tämä on ihan kiehtovaa. Olisko helpompi, että
sä tutkit tuota John Lockea ja keräät siitä tietoa? Mä voin hoitaa tuon muun.
- Kyllä mulle käy, kiitti.
- Mä löysin vielä muutaman muun teoksen, jotka vaikuttaa
kiinnostavilta. Varsinkin tämä missä pureudutaan yhteiskuntasopimusteoriaan,
Samu esitteli muistiinpanojaan innokkaana.
Mikael loi poikaan synkän silmäyksen, mikä sai Samun hymyilemään.
- Sori, mä jo unohdin, että sua ei kiinnosta.
Samu alkoi tutkia kirjapinoa. Tämän vaalea tukka putosi
silmille, ja niiden seasta erottui ristikorvakorun välähdys. Mikael selvitti
kurkkuaan ja otti myös kirjan käteensä, oli saatava muuta katseltavaa.
Mikaelin tankatessa kirjan takakantta, Samu jaotteli kirjat
nopeasti kahteen pinoon. Niistä pienemmän hän työnsi Mikaelin eteen.
- Noissa on varmasti tietoa Lockesta, ota sä ne. Mulle jää
nämä loput.
Mikael nyökkäsi ja vilkaisi ylimalkaisesti kirjoja.
- Mites jatko? Samu kysyi huolettomasti.
Hän jäi hämmästyneenä tuijottamaan Samua tämän kysymyksen
johdosta. Mikä jatko?
- Niin että haluatko sä kuinka tiivistä yhteistyötä? Mä olin
ajatellut, että kumpikin kirjoittaa oman osuutensa, yhdistetään ne jotenkin
järkevästi, ja sitten katsotaan tarvitaanko paljon lisääkin. Vai tuntuuko
siltä, että pitäisi nämä kirjoitushommatkin tehdä yhdessä?
- Ei, Mikael kiirehti helpottuneena sanomaan ja jatkoi vähän
kohteliaammin: - Kyllä mä voin yksin tehdä tuon Locken valmiiksi, on autokoulua
ja muutakin, niin menee liian hankalaksi aikataulutus.
- Okei, hyvä, Samu nyökkäsi. - Sovitaanko, että kolmen viikon päästä
pitää olla se oma osuus valmis? Siinä jää vielä pari viikkoa viimeistelyyn ja
muuhun.
- Kuulostaa sopivalta, Mikael nyökytteli.
- Vaihdetaan vielä numeroita, jos tulee jotain kysyttävää tai
uusia ideoita, Samu ehdotti noustessaan seisomaan.
Hieman epäröiden Mikael kirjoitti Samun numeron muistiin,
hän oli melko varma, ettei koskaan tulisi ottamaan yhteyttä poikaan.
- Tää oli varmaan tässä. Käydään lainaamassa nämä opukset ja
lähdetään. Kävelläänkö yhdessä koululle vai onko sulla vielä jotain?
- Ei mulla mitään, Mikael mutisi ja jäi vasta sitten
miettimään mihin oli suostunut.
Hätäkös tässä, hän vakuutteli itselleen. Hän oli ollut Samun
seurassa jo puolisen tuntia eikä ollut nolannut itseään jäämällä tuijottamaan
tätä.
Mikael etsi lompakostaan kirjastokortin ja saatuaan lainansa,
sulloi ne reppuunsa. Samu oli naulakoiden luona pukemassa takkiaan, joten hän
jäi odottelemaan ilmoitustaulun eteen.
- Mennäänkö? ääni hänen takaansa keskeytti tutustumisen
kansalaisopiston viikonloppukursseihin.
Poika seurasi Samua ulos, jossa lumituisku ei ollut yhtään
hiljentynyt, pikemminkin päinvastoin.
- Hitto, miten paljon lunta. Etelässä vähän harvemmin oli
tällaisia nietoksia, Samu tuhahti heidän lähtiessään tarpomaan kohti koulua.
- Mistä te muutitte tänne? Mikael kysyi hetken kuluttua, ettei
olisi vaikuttanut ihan jäyhältä puupökkelöltä.
- Espoosta, faijalla on jotain siteitä näille seuduille, ja
mutsi sai töitä Kuopiosta. Sinne me ei tosin voitu muuttaa, koska sekin olisi
saattanut olla liian iso ja levoton paikka mulle, Samu totesi vinosti
hymyillen.
Mikael nyökkäsi, muttei uskaltanut kysyä enempää, vaikka
tarina lauseen takana kiinnostikin. Kuopio levoton?
- Sä taidat olla ihan täältä kotoisin?
- Joo, samoin äiti ja isä ja niiden äidit ja isät.
- Meinaatko säkin jäädä tänne vai vaihtaa maisemaa, kun se
aika koittaa? Samu jatkoi kyselyään
- Kyllähän mä ainakin opiskelemaan lähden jonnekin, mutta en
ole sen pidemmälle miettinyt.
- Mitäs mieltä Laura on?
Mikael vilkaisi kummastuneena Samua tämän kysymyksen
johdosta.
- Tehän seurustelette? poika tarkensi.
- Joo, mutta se on niin uusi juttu, ettei me olla puhuttu
mitään tuollaisia. Vielähän tässä on lukiotakin reilu vuosi jäljellä, Mikael
selvitti.
- Niin, niin. Laura on kiva tyttö, Samu totesi nopeasti. Kuin
nolostuneena.
- Onhan se. Kiva.
Mikael ei keksinyt mitään sanottavaa, ja Samukin pysyi
hiljaa. Maisema ympärillä oli pelkkää valkoista ja harmaata, kevyt lumi pöllysi
jaloissa, työntyi farkkujen lahkeen alle ja pisteli paljasta ihoa.
- Joko sulla on hajua mitä lähdet opiskelemaan lukion jälkeen?
Samu kysyi, kun koulun rakennukset olivat jo näkyvissä.
- En mä oikein tiedä, matikka mua vähän kiinnostaisi, mutta mä
en ole varmaan tarpeeksi hyvä tutkijaksi ja opettajaksi en halua. Pitää katsoa.
- Sähän olet älyttömän hyvä siinä, mä en tajunnut puoliakaan,
kun te silloin yhden kerran aloitte opettajan kanssa pohtia jotain
vektori-juttua. Yläasteen opo sai mut uskomaan, että kannattaa valita pitkä
matikka, niin on enemmän vaihtoehtoja jatkossa, mutta se vaan unohti kertoa
kuinka pirun vaikeeta toi on. Lyhyessähän ne laskee jotain prosenttilaskuja ja
yhtälöitä, joita jopa mä osaisin unissani, Samu valitti.
- Minusta se on vaan mielenkiintoista. Mä voin joskus neuvoa
sua, jos haluat.
Samu näytti niin ilahtuneelta, ettei Mikael enää hennonut
vetää tarjoustaan takaisin.
- Kiitti, mä kysyn varmasti. Todennäköisesti heti huomenna,
poika naurahti ja veti koulun pääoven auki.
Kenkiään kopistaen he astelivat perätysten hiljaiseen
aulaan.
- Jos ei ongelmia ilmene, niin palataan tämän tutkielman
kanssa tuossa kuun vaihteessa, Samu sanoi.
Mikael nyökkäsi ja jäi katsomaan, kun poika hävisi
naulakoille. Viivytellen hän lähti perään ja oli hyvillään, että heidän
yhteistyönsä oli alkanut sujua hänen pelkojaan paremmin.
* Lainaus Esa Saarisen kirjasta Länsimaisen filosofian historia huipulta huipulle Sokrateesta Marxiin.
Osa 3
* Lainaus Esa Saarisen kirjasta Länsimaisen filosofian historia huipulta huipulle Sokrateesta Marxiin.
Osa 3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti